Etusivu
Suomenajokoira
Kasvatus ja metsästys
Ajokoe ja näyttely
Kauppapaikka
Vieraskirja
Ruokaohjeet
Linkit
Etsi
Yhteystiedot

Koirat:
Tervasmetsän Aku
Kärjen Sara
Tuuli

Kaakon Nettipalvelu

 

Kun pennun hankkija on päättänyt ottaa suomenajokoiran pennun, tietysti erinomaisen hyvistä vanhemmista, alkaa pennun kouluttaminen kotiväen mieluisaksi metsästyskaveriksi. Koulutuksen tarkoituksena on saada suomenajokoirasta kotioloissa siisti ja tottelevainen, näyttelykehässä rauhallisesti ja hyvin esiintyvä sekä harjoituksen avulla kehittää sen luontaisia metsästysominaisuuksia. Suomenajokoirasta on kouluttamalla mahdollisuus saada todella tottelevainen ja miellyttävä kaveri niin kotioloissa kuin metsästystilanteissakin. Varsinkin metsästyksessä on suuri etu, jos koira on hallittavissa kaikissa tilanteissa. Koulutusharjoitus tähtää siihen, että koira uskoo isännän olevan ainoan ja todellisen auktoriteetin. Ajokoira oppii, mitä isäntä sille opettaa.

Kouluttaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin ja osa-alueisiin:

A Kotiolot

1. Sopeutumiskoulutus

2. Siisteyskasvatus

3. Tottelevaisuuskoulutus

4. Liikunta

 

B Näyttelyt

1. Käyttäytyminen

2. Esiintyminen

 

C Metsästys

1. Totuttaminen metsästysolosuhteisiin

2. Kytkemisenkoulutus

3. Varsinainen metsästyskoulutus ja -harjoitus

 

D Hoito

1. Ruokinta

2. Terveydenhoito

3. Asumis - kiinnipito -olosuhteet  

4. Pennun kehityskaudet

 

Sopeutuminen

Kun pentu tulee noin kahden kuukauden ikäisenä uuteen kotiin, on paras aika mukautumisessa ihmisen seuralaiseksi jo saavuttanut huippunsa. Seuraavan kuukauden aikana tämä perustavaa laatua oleva mukautuminen ja kyky siihen vähitellen heikkenee ja päättyy. Ellei pentu heti selvästi osoita luottamusta ja ystävällisyyttä myös uuden perheen jäsenille, on tehtävä kaikki mahdollinen asian pikaiseksi korjaamiseksi niissä rajoissa, joissa se vielä on mahdollista. Olkoonpa koira muilta ominaisuuksiltaan millainen tahansa, perusta koiranpidolle on poissa, ellei se ole isäntänsä ystävä ja päinvastoin.

Koiran käyttäytymistä ihmisen seuralaisena ohjaa sen laumavietti. Tältä perustalta pentu nopeasti ottaa uuden perheen omaksi laumakseen. Jotta tämä helpottuisi, on uuden lauman (perheen) jäsenten osoitettava sille myönteistä huomiota ja huolenpitoa. Vähintä on, että pennun kanssa ollaan ja sallitaan sen olla siellä missä on ihmisiä. Ensimmäisinä päivinä pitää välttää jättämästä pentua yksin. On tärkeää antaa pennun tutustua myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Pentu tarvitsee paljon unta ja sen on saatava myös rauhassa nukkua omalla paikallaan.   Alkuun

 

Siisteys

Perheenjäsenenä pennun on opittava monia tapoja, joita sen jäsenyys perheessä vaatii, mutta jotka ovat koiran kannalta luonnottomia eivätkä siten sisälly sen perittyyn muistiin eli käyttäytymiskaavoihin. Nämä on opetettava yksitellen pennulle, mutta niitä ei saa vaatia itsestään selvyyksinä, puhumattakaan, että niiden taitamattomuudesta rangaistaan ennen kuin vaadittu tapa on opittu.

Vierotettu pentu on oppinut, että pesään ei ulosteta eikä virtsata. Sillä on kuitenkin luonnollinen pakko tehdä tarpeensa ja pentuna vielä monta kertaa päivässä. Vasta aikuisena koiralle tulee tarve tehdä se tiettyihin paikkoihin, jolloin se palvelee reviirikäyttäytymistä. Huonesiisteyden opetuksessa on lähdettävä tältä pohjalta. Jos pentu on tilapäisesti ja suhteellisen lyhyen aikaa suljettu "pesäänsä", ei se ilman pakkoa tahri sitä. Muualle se tarpeen tullen voi suorittaa tekonsa. Tätä voi käyttää apuna opetuksessa. Opettamatonta pentua ei saa koskaan rangaista. Sen on ensin saatava oppia, mikä on sallittua. Vasta sen jälkeen, kun sillä on varma tieto luvallisesta paikasta, voidaan estää teko luvattomaan paikkaan. Ellei vahingon tapahtumista voida estää heti tarpeen teon alkaessa ja siirtää pentu sallittuun paikkaan, ei pentua pidä rangaista. Jälkeenpäin annettua rangaistusta pentu ei voi käsittää oikein.

Omalle ulosteelle ja virtsalle haiseva sallittu paikka helpottaa tyhjennystapahtuman alkuun lähtöä. Vastaavasti luvattomasta paikasta, esimerkiksi matosta, on hajut syytä poistaa mahdollisimman tarkasti.   Alkuun

 

Tottelevaisuus

Ensimmäiseksi opetetaan pentu tottumaan nimeensä ja tulemaan kutsuttaessa luokse. Kun se on oppinut tämän sisätiloissa, sama harjoitus toteutetaan ulkona. Hyvänä kiihokkeena käytetään pennulle mieluista makupalaa, kun se on noudattanut kutsua. Metsästystä ajatellen on pentu syytä totuttaa pilliin tai torveen. Parhaiten tässä onnistutaan, kun ruokintakutsuna annetaan pillillä luoksetulokutsu tai opetetaan pentu yhdistämään nämä äänet makupalaan. Jo kasvattaja voi luonansa opettaa pennut pillille ruokittaessa. Myöhemmin koira oppii yhdistämään nämä asiat ja tulee torven tai pillin kutsulla aina isäntänsä luokse myös metsällä. Pillin käyttö on todella tehokasta verrattuna huudettuihin luoksetulokutsuihin.

Pöydät, sängyt, tuolit yms. ovat tavallisesti koirilta kiellettyä aluetta. Tämän opettaminen tulisi olla ehdotonta ja johdonmukaista. Ellei koira saa tulla kielletylle alueelle, sitä ei saa koskaan päästää sinne. Ehdottomasti asiassa ei saa koskaan tehdä poikkeusta. Tämän opetuksen antaminen tapahtuu poistamalla koira kielletystä paikasta heti. Ei hyväillen ja selitellen, vaan lujalla otteella ja samalla opettaen kielteisen komentosanan, jota aina käytetään estävänä ilmaisuna, sanomalla "EI" tai "HYI" tms. uhkaavana äänellä. Äänenpainon ja teon on oltava selvästi kieltoa ilmaisevia ja lujia. Toisaalta pennulle on osoitettava sallittu paikka. Pennulle on myöskin annettava pureskeltavaksi ja leikittäväksi selvästi tunnistettavia sallittuja esineitä, joita sen luonnollisesti on aina saatava käsitellä. Tällä estetään mattojen, kenkien, tuolinjalkojen yms. pureskelu.    Alkuun

 

Liikunta

Tarhasta tai koirankytkimestä ei saa muodostua pennulle vankilaa. Pennulle tulee antaa tilaisuus liikkua vapaasti ulkona ja sisällä mahdollisimman paljon. Tällöin pentu voi purkaa tarmonsa oikealla tavalla. Sen kanssa tulee leikkiä paljon, jolloin apuna voidaan käyttää puruleluja, palloja ja puukeppejä. Pennun hyppiminen ihmisiä vasten estetään ja puhutellaan ja käsitellään pentua siten, että sen kaikki jalat ovat maassa. Liikuntaan kuuluu myös pennun taluttaminen. Tämä tulee opettaa vaiheittain. Ensimmäiseksi pentu totutetaan uuteen ympäristöön. Pennulle laitetaan panta kaulaan, mutta sitä ei vielä kytketä taluttimeen. Tottuminen pantaan tapahtuu sitä pikemmin ja kivuttomammin, mitä nuorempana pentu ensimmäisen pantansa saa. Pannan tulee olla kevyt ja sopivan kokoinen. Pentu tottuu pantaan nopeammin, jos se on jatkuvasti kaulassa. Pantaan tottumisen jälkeen suoritetaan kytkeminen kevyeen taluttimeen. Aluksi pyritään liikkumaan pennun mielijohteiden mukaan ja tehdään varovasti ensimmäiset yritykset antaa taluttimesta ohjeita pennun kulkusuunnasta. Jos pentu laittaa "jarrut päälle", ei sitä saa taluttimella laahaten vetää. Liikkeelle lähtö pitää saada tapahtumaan joko kutsumalla tai herättämällä muutoin pennun mielenkiinto haluttuun kulkusuuntaan. Tässä voi käyttää apuna myöskin makupaloja.

Alle kolmen kuukauden ikäisen pennun kuljettamista pitkiä matkoja kytkettynä on vältettävä. On pyrittävä käyttämään riittävän pitkää talutinta. Pennun annetaan käyttäytyä kohtalaisen vapaasti, sen annetaan vetää ja vaihtaa puolta taluttajaansa nähden. Kuristuspantaa ei nuorelle pennulle tule laittaa ja muutenkin pennun käsittely tulee tapahtua leikin varjolla. On hyvä tietää, että eläinsuojelulaissa on määrätty, että alle vuoden ikäistä koiraa saa vain tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä.   Alkuun

 

Näyttelyt

Viralliseen näyttelyyn ajokoiran pentu pääsee 9 kk ikäisenä, mutta näyttelykehän ilmapiiriin voi tutustua jo 6 kk ikäisestä alkaen ns. pentuluokassa. Tämä luokka on epävirallinen. Ennen kuin koira viedään näyttelyyn, on sen valmentaminen aloitettava jo 3 - 5 kk ikäisenä. Pentu on totutettava muihin ihmisiin ja koiriin. Tämä tapahtuu erinomaisen hyvin, kun käy "turistina" koiranäyttelyalueella (rokotustodistus on oltava mukana). Vieraisiin ihmisiin pentu tottuu parhaiten, kun sitä talutetaan esimerkiksi kaupungin kaduilla tai maaseudulla kauppojen edustalla, missä liikkuu paljon ihmisiä. Pennulle on hyväksi jos vieraat ihmiset puhuttelevat sitä. Pentu on myös totutettava mittaukseen, joka aina näyttelyssä suoritetaan. Apuvälineenä tässä käy vaikkapa puukeppi. Mittauksia on tehtävä riittävän usein ja antaa myöskin vieraiden ihmisten tehdä se. Näyttelyssä koiralta tarkastetaan purenta, joten hampaiden katsomiseen pentu on totutettava. Koiran täytyy antaa vieraiden ihmisten katsoa suuhunsa.    Alkuun

 

Metsästys

Suomenajokoira on käyttökoira ja sen varsinainen "työmaa" on metsä. Tärkein vaihe ajokoiran kouluttamisessa on saada se metsällä kehittämään luontaisia ajotaipumuksiaan. Olkoon koira kuinka lahjakas tahansa, niin vasta riittävä harjoitus tuo nuo lahjat esiin. Voidaan sanoa, että keskinkertaisetkin lahjat omaava koira voi tulla täysin tyydyttäväksi käyttökoiraksi, kunhan se riittävän usein pääsee lahjojaan kehittämään.

Pentua voidaan ruveta tutustuttamaan tulevaan työympäristöönsä jo parin kuukauden vanhana. Kun se viedään metsään, on isännän syytä aluksi istahtaa kaikessa rauhassa sopivan aukealle paikalle ja antaa pennun tutustua lähiympäristöön. Useimmat pennut pysyvät aivan läheisyydessä uskaltautumatta kauas isäntänsä vierestä. Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää, ettei kuljeta liikaa eikä vaihdeta paikkaa pennun ollessa näkymättömissä. Puoli tuntia riittää mainiosti alkuvaiheessa. Vähitellen pidennetään käyntejä ja pentu menettää metsiä kohtaan tuntemansa pelon.

Varsinaiset metsästysharjoitukset voidaan aloittaa noin puolen vuoden iässä. Pennun metsästysvaisto herää usein jo tässä iässä, vaikka poikkeuksia molempiin suuntiin on runsaasti. Kun odotettu hetki koittaa, jolloin pentu löytää ensimmäisen jäniksensä, ovat sen askeleet tulevassa työssään tavallisesti hyvin lyhyet. Heti ensimmäisen mutkan tapahduttua tulee isäntä mieleen ja pentu ryntää innoissaan kertomaan kummallisesta otuksesta, jota piti haukkuen ajaa takaa. Nyt on syytä viedä pentu nopeasti hukkapaikalle ja opettaa sille, että ajoa on jatkettava. Jatkuvasti näin tehden pentu vähitellen alkaa viipyä yhä kauemmin hukkapaikalla, jopa selvittääkin helpot hukat.

Tässä vaiheessa riittää, jos harjoitukset tapahtuvat pari kertaa viikossa, 2 -3 tuntia kerrallaan. Pennun kasvu on vielä kesken, ja on suuri virhe rasittaa sitä liikaa. Moni varhaiskypsä pentu on pilattu liikaa ajattamalla.

Kun koira on noin puolitoistavuotias, voidaan katsoa sen olevan fyysisesti valmis, luusto on tarpeeksi vahva ja lihaksistokin kestää jo hyvin rasitusta. Jos se liikuntaharjoituksilla on saatu riittävän hyvään pohjakuntoon, voidaan harjoitukset aloittaa "täysin kierroksin" heti metsästyskauden alettua. Alkusyksyn lämpimät ilmat asettavat omat rajoituksensa harjoitusmatkojen pituuteen. Alussa riittää kolme kertaa viikossa 4 -5 tuntia kerrallaan. Ilmojen viilennyttyä voidaan aikaa lisätä. Tarkoituksena on saada koira sellaiseen kuntoon, että se syyskuun lopulla kykenee ajamaan kaksi pitkää ajoa päivässä. Tällöin voidaan koiralla jo aloittaa kilpaileminen ajokokeissa.   Alkuun

 

Kytkemisen koulutus 

Perusta kytkemiselle metsällä luodaan jo pentuna tapahtuvan tottelevaisuusopetuksen yhteydessä. Kotona opittu kutsusta luoksetulo saattaa innokkaalta koiralta unohtua metsässä, jos kytkemistä ei harjoitella. Paras vaihe aloittaa opetus on ennen kuin pentu saa ensimmäiset jänisajot. Pentu kutsutaan joko pillillä tai torvella maastossa luokse ja kun se noudattaa kutsua, annetaan sille makupala ja hyvitellään. Tämän jälkeen annetaan pennun taas jatkaa maaston tutkimista. Sama toistetaan useita kertoja välillä kytkien koira.

Seuraavassa vaiheessa koira opetetaan tulemaan kutsumalla ajosta pois. Tämä onkin usein aika vaikeaa, sillä innokkaat koirat eivät mielellään jätä ajoa kesken. Yksi koettu hyvä keino on, kun koiralle ammutaan ensimmäinen jänis, mennään kaadolle ja koiran ollessa jo näköetäisyydellä, kutsutaan koira pillillä tai torvella luokse. Sama tehdään ajon aikana, mennään jäniksen kulkureitille ja kun koira on tulossa jälkiä pitkin ajaen, kutsutaan sitä näköetäisyydeltä luokse, kytketään koira ja annetaan sen hetken kuluttua jatkaa ajoa. Näin menetellen saadaan luottamus ja yhteistyö koiran ja kuljettajan välille syntymään kitkattomaksi eikä hankaluuksia jatkossakaan tule syntymään.    Alkuun

 

Koulutuksessa on huomioitava seuraavaa:

1. Totuta pentu pitkiinkin autokuljetuksiin.

2. Vie koira aina kytkettynä metsään.

3. Älä huuda usein koiralle, vaan kutsu pillillä tai torvella.

4. Ole kärsivällinen odottaessasi ajon alkua.

5. Ole kärsivällinen hukan aikana, vaikka se kestäisi pitkäänkin. On paljon kunniakkaampaa koiralle ja hyödyllisempää metsästäjälle, että koira selvittää pitkän hukan, kuin että se löytää uuden jäniksen.

6. Älä koskaan rasita nuorta koiraa liikaa.

7. Älä jätä koiraasi yksinmetsään.

8. Älä anna koirasi metsästää vapaana ilman valvontaasi.

9. Jos koira tulee luoksesi, kun ruokailet metsässä, älä anna sille ruokaa, vaan innosta se lähtemään uudestaan liikkeelle.

10. Nuoren koiran kehitystä saattaa auttaa, jos ammut alkuvaiheessa pari jänistä sen ajosta. Muuten vältä ampumista, vaan anna koirasi ajaa niin kauan kun se pystyy.

11. Kytke aina koira kaadolla.

12. Älä ajata koiraasi pimeässä, koska loukkaantumisen vaara on suuri.

13. Valitse harjoitusmaastoksi sellainen, jossa koira tottuu ajamaan metsäteillä. Tiehukan selvittelyssä auta koiraasi.

14. Totuta koirasi ajamaan kaikenlaisissa sää- ja keliolosuhteissa.

15. Älä harjoita koiraasi aina samassa maastossa, vaan vaihda maastoa usein.

16. Kouluta koirasi olemaan ajamatta sorkkaeläintä.

17. Muista, että koirasi tarvitsee harjoitus- ja metsästyskauden aikana runsaasti ravitsevaa ruokaa.

18. Älä ammu ajokoiralta koskaan lintua.

Edellä on pyritty antamaan yleiset suuntaviivat suomenajokoiran kouluttamiseksi tottelevaiseksi ja hyväksi käyttökoiraksi. Lopputulos vaihtelee varmasti riippuen ratkaisevasti koiran perinnökseen saamista lahjoista. Jos koiralla on rasituksenaan kielteisiä ominaisuuksia, kuten löysyys ja innon puute, ei paraskaan koulutus kykene poistamaan näitä virheitä, kun taas keskinkertaiset lahjat omaava koira voi tulla täysin tyydyttäväksi käyttökoiraksi järkevän harjoituksen avulla.

Koiranomistajan työolot ja metsästysmaiden sijainti asettavat omat rajoituksensa harjoitusohjelman toteuttamiselle. Voimme kuitenkin todeta, että ilman harjoitusta ei lahjakaskaan koira tule siksi miellyttäväksi käyttökoiraksi, jota metsästyskaveristamme odotamme.   Alkuun

 

Ruokinta

Pennun hankinnan yhteydessä on tärkeää, että selvitetään kasvattajalta tarkoin pennun sen hetkinen ruokinta. Uuden omistajan onkin syytä välttää äkillisiä ruokinnan muutoksia siirtymävaiheessa. Kasvuaikana sopivan perustan ruokinnalle muodostaa esimerkiksi kuivamuona ja kotiruoka sopivassa suhteessa. Lisäksi tarvitaan valkuaista (lihaa, kalaa, koiranmakkaraa), jonka osuus tulisi olla noin 20 % ravinnosta. Rasvan osuus tulisi olla noin 10 -15 %.

Kuivamuonaa annettaessa on muistettava, että sen vesipitoisuus on sangen pieni (n. 10% ), jolloin kupillinen kuivamuonaa vastaa 5- 6 kupillista puuromaista ruokaa. Kuivamuona kannattaa antaa pennulle liotettuna esimerkiksi yön yli, vaikka joillekin se saattaa maistua paremmin kuivana. Vettä on oltava aina saatavilla. On pidettävä huoli, että pentu ei pääse ahmimaan kuivamuonaa liikaa, koska kuivana ruoka turpoaa pennun vatsassa. Liiallinen kuivamuonan syöttö saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa pennulle suolistohäiriöitä, kuten esimerkiksi ummetusta.

Maidonsietokyky vaihtelee koirilla jonkin verran. Sen osuus pennun ruoasta ei saisi kuitenkaan nousta yli 5 %:n, sillä runsas maitosokeri voi aiheuttaa pennulle karvanlähtöä, suolistokatarria ja ripulia varsinkin, jos annettavan maidon määrä vaihtelee. Samoin raa'an kananmunan ja raa'an kalan on todettu aiheuttavan pennulle em. oireita.

Kivennäiset, kalsium ja fosfori sekä vitamiinit, A- ja D-vitamiini sekä B-ryhmän vitamiinit muodostavat olennaisen osan kasvavan pennun ruokavaliosta. Kun tiedämme, että koiran luusto muotoutuu pääpiirteittäin yhdeksän ensimmäisen elinkuukauden aikana, ymmärrämme hyvin kivennäisten ja vitamiinien merkityksen kasvukaudella. Tasapainoisen luunmuodostuksen seurauksena kehittyvät koiralle vahvat nivelet ja hyväasentoiset raajat luonnollisesti perintötekijöiden sallimissa rajoissa.

Markkinoilla on lukuisia erilaisia kivennäisvalmisteita. Näitä käytettäessä tulisi muistaa, ettei oikea tapa varmistaa kivennäisten saanti ole useiden valmisteiden samanaikainen käyttö, vieläpä valmisteita välillä vaihtaen, kuten joskus näkee tehtävän, vaan annostusohjeita on tarkoin noudatettava. Käyttökelpoinen kivennäislähde, josta pentu saa kalsiumin ja fosforin sopivassa suhteessa on seos, jossa on luujauhoa 100 g, luonnonliitua (Queensfill) 100 g sekä maitokalkkia 50 g. Vastaavia kalkkiseoksia on saatavana myös valmistuotteina. Tätä seosta annetaan kasvavalle koiralle 1/2 g elopainokiloa kohden, ts. 1-2 teelusikallista päivässä. Em. kalsiumlisä on laskettu kalsiumniukalle ruokavaliolle, ts. pennun perusravinnossa on vain vähän kalsiumia. Käytettäessä enemmän kalsiumia sisältäviä rehuja, tulee lisäkalkin määrää vastaavasti vähentää ja esim. kun pennun muona koostuu yksinomaan runsaasti kalsiumia sisältävästä kuivamuonasta, ei lisäkivennäistä tarvita.

Koiranomistajien mielipiteet luiden syöttämisestä pennulle vaihtelevat melko paljon, muodostivathan ne aikaisemmin tärkeimmän kivennäislähteen. Nykykäsityksen mukaan luut täyttävinä ja huonosti sulavina eivät ole tarpeellisia pennulle, joka saa riittävästi muita kivennäisiä. Kuitenkin hampaiden vaihtumisen aikaan (n. 2- 6 kk iässä) voi pennulle antaa rustoja tai suuria putkiluita kaluttavaksi.

Metsästyskoirien vaivoihin ja ongelmiin on perinteisesti pyritty etsimään selitystä erilaisista vitamiinien ja ravintoaineiden "puutostiloista". Usein esitetty kysymys on, että mitähän koiran ruokavaliosta puuttuu, kun se käyttäytyy tietyllä tavalla tai sillä on iho- tms. ongelmia.

Kuitenkin on aivan ilmeistä, että tämän päivän ongelmana on pikemminkin vitamiinien liika-annostus kuin puutostilat. Kesäisin koiranpentu saa D-vitamiinia suoraan auringonvalosta. Jos se tällöin saa lisäksi vitaminoituja koiranmuona- ja kivennäisvalmisteita sekä parhaassa tapauksessa vielä vitamiinitippoja, ylivitaminointi on aivan ilmeistä. Ylisuurten A- ja D-vitamiiniannosten on todettu koiranpennulle aiheuttavan luuston kasvuhäiriöitä. Koiranpennun päivittäinen D-vitamiinin tarve on n. 20 KY painokiloa kohden, ja sopivassa muodossa se saadaan tavallisesta kalanmaksaöljystä, jonka annostus kasvavalle koiralle on n. 1/2- 1 teelusikallista 3 kertaa viikossa talvikuukausien (marras -maaliskuu) aikana. Kalanmaksaöljystä pentu saa myös luunmuodostukselle tärkeää A-vitamiinia. Tarpeellisia B- ryhmän vitamiineja sisältävät mm. kuivamuonat. Kalkkiseosta ja kalanmaksaöljyä on pennulle hyvä antaa 6-9 kk ikään saakka pennun kasvusta ja kehityksestä riippuen. Em. kalanmaksaöljyn annostelu on laskettu muutoin vitamiiniköyhälle ruokavaliolle ja tässäkin sen annostelua pienennetään sitä mukaa kuin annettavan perusrehun vitamiinipitoisuus nousee kuten esim. kuivamuonaruokinnassa.

Pentu ei kehity normaalisti pelkällä puurolla ja perunalla. Markkinoilla on lukuisia erilaisia koirille tarkoitettuja valmisruokia, kuivamuonia ja säilykkeitä. Niissä on tarkat tuoteselosteet, joita tarkkailemalla tietää tarkasti koiran saarnat ravintoaineet.

Pienelle pennulle annetaan 4-5 ateriaa päivässä. Vähitellen annoksia harvennetaan ja suurennetaan. Puolivuotiaasta lähtien koiralle riittää kaksi ateriaa päivässä. Aikuinen terve koira tulee toimeen yhdellä aterialla päivässä. Ravintoaineista tärkein on vesi, jota pennulla pitää aina olla tarjolla.  Alkuun

 

Terveydenhuolto

Sisäloisten häätö

Sisäloisten häätö eli madotus on tärkeää koko pennun kasvuajan. Ensimmäinen madottaminen on hyvä tehdä n. 1 -2 viikkoa pennun hankinnan jälkeen ja varsinkin suolinkaisten ja hakamatojen koiran elimistössä tapahtuvan kiertokulun vuoksi loishäätö uusitaan noin 10-15 vrk:n kuluttua ensimmäisestä. Tehokkain tulos saadaan käytettäessä suolinkaisten ja hakamatojen häätöön juuri näille tarkoitettuja valmisteita ja heisimatojen häätöön heisimatolääkkeitä. Vanhemmalla iällä 3 -4 madotusta vuosittain on riittävä pitämään koiran sisäloisista vapaana.

Ulkoloisten häätö

Itseään jatkuvasti rapsuttelevalla koiralla voi olla täitä tai muita ulkoloisia. Täit ovat yllättävän yleisiä ja ne tarttuvat helposti koirista toisiin. Koiran täit eivät viihdy ihmisessä. Ulkoloiset häädetään esimerkiksi apteekista tätä varten saatavalla valmisteilla. Loishäätöön kuuluu myös koiran oleskelutilojen perusteellinen siivous, sillä niistä täishampoolla käsitelty koira voi saada tartunnan uudelleen.

Korvatulehdus

Varsin yleinen vaiva koiralla on myös korvatulehdus, jolloin koira raapii korviaan ja pudistelee jatkuvasti päätään. Korvatulehdusta voidaan ehkäistä pitämällä koiran korvat puhtaina eritteistä ja tarkastamalle ne esimerkiksi viikoittain.

Silmätulehdus

Punoittavat ja vuotavat silmät ovat merkki silmätulehduksesta tai muista silmävaivoista. Silmäoireissa käänny eläinlääkärin puoleen.

Valeraskaus

Varsinkin penikoivalle nartulle ilmaantuu ajoittain voimakkaitakin valeraskausoireita. Nisiin ilmaantuu maidon kaltaista eritettä ja narttu käyttäytyy muutenkin kuin olisi penikoinut. Usein oireet haittaavat myös nartun metsästys- ja koekäyttäytymistä. Oireita voidaan vähentää järjestämällä nartulle muuta ajateltavaa esim. liikuntaa lisäämällä. Helpotuksen tilanteeseen tuo monissa tapauksissa cabergoliini -lääkeaine, jota eläinlääkäri voi määrätä valeraskauteen.

Anaalirauhastulehdus

Ajokoirilla niin kuin muillakin koirilla esiintyy melko yleisenä peräaukon reunoille avautuvien anaalirauhasten tulehduksia. Tyypillisiä oireita ovat peräpään jatkuva nuoleminen ja vetäminen esim. nurmikolla ja sisällä mattoja pitkin. Monen koiranomistajan mielestä anaalirauhastulehdus haittaa myös selvästi metsästyskäyttöä. Hoitona on rauhasten tyhjentäminen eläinlääkärin vastaanotolla ja vaikeissa tapauksissa voidaan suorittaa leikkaus vaivan poistamiseksi.

Rokotukset

Kasvava pentu on syytä suojata rokotuksin maassamme esiintyviä tarttuvia virussairauksia vastaan. Näitä ovat penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, parvovirusripuli sekä rabies eli raivotauti.

Vallitsevassa tilanteessa suositellaan seuraavaa rokotusohjelmaa:

3 kk penikkatauti + tarttuva maksatulehdus + parvo

4 kk uusitaan penikkatauti + tarttuva maksatulehdus + parvo ja annetaan ensimmäinen rabies-rokotus

1 v:n iässä uusitaan em. neljä rokotetta

Tämän jälkeen uusitaan rokotukset kahden vuoden välein.   Alkuun

 

Kiinnipito-olosuhteet

Eläinsuojeluasetuksen mukaan hoidossa olevan eläimen säilytyspaikan tulee tarjota riittävä suoja liiallista kosteutta, kylmyyttä ja lämpöä vastaan sekä olla sellainen, että eläin voi siinä luonnollisessa asennossa seistä ja levätä sekä ettei se liikkuessaan vahingoita itseään. Lain mukaan säilytyspaikan tulee olla riittävän tilava, suojaava, valoisa ja puhdas sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen. Eläimen on annettava kunnolla levätä. 

Kennelrakennuksessa tulee olla:

  • eteinen ja tuulikaappi sekä säilytysosastot (karsinat)

  • tilat rehun varastointia ja tarvittaessa valmistusta varten

  • pesutilat ja jätteiden säilytystilat

Rakennus on siten lämpöeristettävä, että koirien säilytystilojen lämpötila ei pääse alenemaan alle +5°C, tai varustettava tarpeellisilla lämmityslaitteilla.

Lattiat, seinät ja sisäkatto on valmistettava pinnaltaan kestävästä ja helposti puhtaana pidettävästä aineesta. Rakennuksessa tulee olla riittävä luonnon- ja keinovalaistus sekä ilmastointi.

Suositukset säilytystilojen (karsinoiden) mitoiksi: lattia-ala/koira: pienikokoinenrotun.120 x 120cm keskikokoinen rotu n. 120 x 180 cm, suurikokoinen rotu n. 240 x 180cm, KORKEUS vähintään 2 x koiran pituus.

Tarhat 

Rakennuksen yhteydessä on oltava tarpeellinen määrä jaloittelutarhoja. Tarhoihin johtavien luukkujen on oltava rakenteeltaan sellaisia, että koirat eivät pääse niissä itseään vahingoittamaan.

Jos koirien ulkoiluttaminen tapahtuu pääasiassa näissä tarhoissa, tulee tarhan alan olla vähintään 3,5 m2 jokaista koiran säkäkorkeuden 10 cm kohti. Jos tarhassa pidetään useampaa kuin yhtä koiraa, lisätään tarhan alaa kunkin koiran osalta 50 %:lla edellä määritetystä yhtä koiraa varten lasketusta alasta. Tarhan pienin ala määräytyy tarhassa olevan suurimman koiran mukaisesti. Jos taas koirien ulkoiluttaminen tapahtuu pääasiallisesti muualla kuin näissä tarhoissa, on tarhan pienin hyväksyttävä ala 5 m2. Suurikokoista koiraa varten on kuitenkin varattava tarha-alaa vähintään 1,5 m2 kutakin säkäkorkeuden 10 cm kohti.

Tarhan pohjan on maaperältään tai päällysteeltään oltava sellainen, että se pysyy riittävän kuivana ja voidaan hyväksyttävästi pitää puhtaana.

Juoksulanka

Koiraa saa muutoin kuin tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä vain käytössä olevan asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä. Kytkinketjun tulee olla kiinnitettynä juoksulankaan siten, että koira pääsee liikkumaan langan suunnassa vähintään 10 metriä ja siitä sivusuuntiin poispäin vähintään 2 metriä kummallekin puolelle. Juoksulangan tulee olla varustettu kytkinketjun kulun pysäyttävällä laitteella siten, että ketju ei pääse kiertymään puun, tolpan tai vastaavan ympärille. Koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja säätä vastaan. Juoksulanka voi olla pidempi kuin 10 metriä ja juoksulankaan voidaan asentaa jousilaite, joka suojaa koiraa nykäyksiltä. Juoksulanka ei myöskään olla liian painava ja se on syytä maadoittaa.

Alle vuoden ikäistä koiraa saa ainoastaan tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä.

Kaulapannan tulee olla riittävän leveä ja ympärysmitaltaan säädettävissä. Se ei saa olla metallinen eikä kuristava.   Alkuun

 Lähde: Ajokoiramies 4B/99

Koiran sosiaaliset kehityskaudet ja niiden vaikutus koiran kasvatukseen ja koulutukseen


Koiran elämässä voidaan erottaa Hormilan mukaan seuraavat selvät kehityskaudet:

1 Kohtukausi

Tällöin kasvattajan on luotava mahdollisimman rauhalliset olosuhteet kantavalle nartulle, jotta myöskin sikiöillä olisi rauhalliset oltavat. Kaikenlainen emon tuntema stressi ja aggressiot aiheuttavat kemiallisen reaktion emon elimistössä, joka ei ole hyväksi sikiönä kasvaville pennuille. Siksi nartun tulisikin saada rauhassa olla "mammalomalla" koe- ja näyttelyharrastuksesta.

2 Sokea neontaalikausi

Syntymästä 2-3 viikkoiseksi. Tällöin pentu vain syö ja nukkuu ja kehitys onkin silloin todella nopeaa. Pentujen rauhallinen koskettelu on eduksi, jotta pennut tottuvat ihmisen hajuun, sillä hajuaisti jo toimii. Kuitenkin on muistettava, että pennuilla ja emolla on oltava oma rauha. Emo puolustaa tarvittaessa raivokkaastikin pentujaan vierailta tai oman lauman toisilta koiriltakin ja tähän emolla on kaikki oikeus. Tärkeää muistaa, että pennun ensikosketus (hajuaistin kautta) ihmiseen on positiivinen.

3 Siirtymäkausi 2-3 viikkoisena

Pennuille alkaa tulla aikuismaista käytöstä ja silmät sekä korvat aukeavat. Tällöin kaikki kokemukset ovat tärkeitä ensikokemuksia, joilla on merkitystä pennun koko loppukehitykselle.

4 Leimautumisen kausi 4-7 viikkoa

Tämän kauden aikana syntyneitä laiminlyöntejä on vaikea korjata. Pentu muodostaa ensimmäiset sosiaaliset suhteet, leimautuu ympäristöönsä. Tämä on tunnetusti ratkaiseva kausi psyykkiselle kehitykselle. Tällä kaudella omaksutut asiat tulevat esiin läpi koko koiran elämän. Siksi kasvattajan vastuuta ja tietotaitoa ei voi liikaa korostaa. Pentu oppii leikkimällä pentuesisarusten kanssa ja emon kautta olemaan koira!

5 Vieroituskausi 7-8 viikkoa

Jälleen kausi, jonka aikana tehtyjä laiminlyöntejä on vaikea korjata: Pentu erotetaan emostaan ja sisaruksistaan. Pentu oppii itsenäiseksi ja on valmis uuteen kotiin.

6. Nopean oppimisen kausi 8-12 viikkoa

Tämä on jatkoa leimautumisen kaudelle. Tärkeintä on ottaa tämä kausi maltilla ja rauhallisena. Pentu oppii ihmisen puhetta, ilmauksia, viittauksia jne. se oppii sallitun ja kielletyn rajan ja vain kokemuksen kautta. Pentu alistuu helposti, sillä se alkaa muodostaa arvojärjestystä. On annettava ensimmäiset "lait ja säännöt". Pentu alkaa kehittyä samalla sosiaaliseksi ja omaksuu selviä laumatapoja. Tällä kaudella ihminen ja koira kommunikoivat, tärkeä isäntäkoira suhde kehittyy. Tämän kauden aikana poliisikoirakoulussa luodaan kaiken opetuksen perusta.

7 Arvojärjestyksen kausi 13-17 viikkoa

Kamppailun ja telmimisen kausi. Runsaasti oppimista tapahtuu edelleen. Ihmisen on täytettävä sisarusten jättämä aukko, eli pennun kanssa on leikittävä. Leikkikamppailuissa on kuitenkin muistettava, että sen avulla muodostuu arvojärjestys. Pennulla on turvallinen tunne, kun se tietää paikkansa. Se ei edellytä kovia otteita, vaan turvallista ja johdonmukaista suhtautumista ihmiseltä. On muistettava myös säilyttää kontakti toisiin koiriin, vaikka rokotussuoja onkin aukollinen.

8 Laumajärjestyksen kausi 5-6 kuukautta

Tällöin koira on altis tunnustamaan auktoriteetin, eli alistuu helposti. Yhteistyö on pennulle mieluisaa ja sitä on hyödynnettävä oikein. Tämä on todella otollinen aika koulutukselle, mutta on muistettava, että pennun "henkinen selkäranka" on heikko ja siltä EI saa vaatia liikaa. Opeta ennen kuin vaadit!

9 Puberteettikausi 7-12 kuukautta

Tämä on se niin sanottu "mörkökausi". Ihanasta oppivaisesta pennustamme tuleekin kuin yhdessä yössä mörköjä näkevä arkaliini. Monesti vaihe on hyvinkin vaikea ja tasapainoton. On oltava edelleen johdonmukainen ja turvallinen johtaja, mutta ei saa vaatia liikaa. Kuitenkin mahdolliset aggressiot on tukahdutettava.

10. Sukukypsyys 12 kuukautta>

Koira saavuttaa sukukypsyyden ja tämän myötä muodostaa oman reviirinsä. Suojeluhalu kehittyy. Koiraa koulutettaessa on muistettava, että kyse on laumaeläimestä, jonka paikka on osoitettava. Ei vapaata kasvatusta, sillä se ei ole turvallista koiralle. Pentua on "rangaistava" ja ojennettava, jos se tekee väärin, mutta se ei välttämättä tarkoita lyömistä tai kovia otteita! Ja sitten on muistettava hyväillä ja kehua pentua, kun se tekee oikein. Anna pennulle mahdollisuus tehdä oikein! Mutta liiallinen kehuminen laskee virettä ja tarkkaavaisuus herpaantuu.   Alkuun

 

Artikkeli on julkaistu Mäyräkoiramme lehdessä 11/2000

Ilkka Hormila on HML Poliisikoirakoulun kouluttaja


Lähde: Ajokoiramies 3/2000 Ilkka Hormila

Sivun alkuun Etusivulle    
 

Kasvatus ja koulutus

 

Lisää oma kommenttisi tälle sivulle                     Uusimmat kommentit

Tämän sivun kommentit:

Sivun alkuun