Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2002 - Touko-kesäkuu 2002

Heti vapun jälkeen pääsimme aloittamaan uuden tarhan tekoa Lappeenrantaan. Paikka oli katsottu varaston päätyyn ja tarhasta tehtäisiin sen verran leveämpi että Aku näkee sen ohikin. Koppikin sijoitettaisiin siten että omasta ikkunastaan Aku näkee talon ovelle, näin ei tarvitse joka kerran oven käydessä rynnätä ulos katsomaan että kuka siellä nyt kulkee. Kolmella kauppareissulla toin auton takakontissa yhteensä 25 kpl 200 milliä leveitä lecasoraharkkoja, joista tehdään tarhan "perustukset". Sen päälle tulee vaakasuora painekyllästetty lankku josta sitten lähtevät ylösmenevät seinälankut. Ylös samanlainen vaakalankutus ja eikun verkot kiinni. Tarhan verkot ostin sedältäni, hyväkuntoista paksua sinkkiverkkoa, ei ainakaan ruostu. Suurimman turhan työn tein kun yritin kaivaa tarhan paikalla olevan pyykkitelineen ylös maasta. Ensin tiukka nurmikerros pois ja sitten savista maata. Tunnin jälkeen huomasin että molempien jalkojen ympärillä on noin puoli kuutiota betonia. Maat takaisin ja työkaverilta hakemaan kulmahiomakone. Sillä vaan putket poikki. Teline siirrettiin muutama metri toiseen kohtaan ja valettiin sille ämpärin kokoiset betonitassut. Harkot asetettiin linjalangan ja vatupassin kanssa suoraan. Tarhan pohjaksi olisin halunnut betonin joka olisi äärimmäisen helppo pitää puhtaana. Esteeksi tuli hinta. Kotiin tuotuna tuo määrä olisi maksanut 300 euroa! Kiitos ei. Siispä tilasin toiselta työkaveriltani karkeaa hiekkaa. Hintaa tuli muutama euro vaivanpalkaksi. Hiekat kipattiin noin viidentoista metrin päähän tarhasta joten taas tuli kottikärrylle ja lapiolle töitä. Noin 25 kärryllisen jälkeen alkoi hiekkamäärä olla kohdallaan, onneksi. Nyt pitää tehdä ansiotyötä parisen viikkoa aika ahkerasti ja sitten on kopin teon vuoro. Ja tarhan seinät tietysti.

Keskiviikkona 15.5 kävimme Kaijan kanssa valkkaamassa painekyllästetyt puut tarhaa varten. Otimme kuusi tuumaa leveää lankkua ja muutaman laudan siiliaidaksi. Kävimme halkaisemassa lankut puolivälistä, jolloin meillä oli valmiina kolmen tuuman lankut tarhan kehikoksi. Lauantaina 18.5 naputtelimme tarhan seinät lähes valmiiksi. Yhden osan jätimme auki että saamme vietyä kopin tarhaan. Tänne ei pääse hiioppiautolla nostelemaan. Koppi olisi tarkoitus tehdä 24-25.5, joten siitä lisää myöhemmin.

Ja silloinhan se koppi tehtiin. Kaksi miestä oli töissä kaksi päivää ja yksi mies puoli päivää. Urakka tuntuu helpolta mutta aikaa siinä meni. Mutta kelpaa nyt Akun makailla kopissa. Makuuhuone on noin 120x100 senttiä ja eteinen 60x100. Pohjassa on villaa 14 senttiä + 5 sentin styrox huovalla päällystettynä makuualustana. Seinissä on 7 cm villaa ja katossa 14 cm. Lisäksi makkarissa on ikkuna, tuuletusventtiili ja lämpömittari. Ulko-ovessa on tietysti itikkaverkko. Kopissa on huopakatto. Syksyllä koppiin laitetaan lämmitin kunhan vaan löytäisin sopivan.

2.6 oli viimein Akun muuttopäivä Lappeenrantaan. Lämmintä riitti, varjossa oli 26 astetta. Jo se toi hien pintaan, ja parin sadan kilon painoisen kopin kantaminen ei ainakaan vähentänyt sitä. Matka Parikkalasta Lappeenrantaan sujui Akulta hienosti. Kuumuus ja lyhyt pyörälenkki aamulla olivat vieneet ylimääräisen energian. Uuteen paikkaan totuttautuminen on alkanut hienosti, mitä nyt uusia naapureita tervehdittiin haukkumalla. Kopissa Aku kävi pyynnöstäni heti tutustumassa ja lähialue tiedusteltiin kävelylenkillä. Paljon on pojalla nyt oppimista. Katsotaan miten äijän käy...

24.6 on jo kolmisen viikkoa kulunut Akulla täällä Lappeenrannassa. On pakko tunnustaa että en olisi ikinä uskonut miten hienosti kaikki on sujunut. Kaikki ne "riehumiset" Parikkalassa on ollut ilmiselvästi pelkkää tekemisen puutetta nuorella koiralla. Täällä Akua on kävelytetty pari kertaa päivässä, aamuin illoin. Lenkit kestävät puolesta tunnista tuntiin. Lisäksi on juostu pyörän avulla kolme neljä kertaa viikossa viitisen kilometriä kerrallaan. Aku tuntuu saavan lenkeistä sen verran rasitusta että väliajat sujuvat kiltisti lähinnä maaten. Uuden kopin nurkkalaudoissa on vain muutama hassu hampaanjälki merkkinä virtapiikistä. Haukkupanta on kitkenyt kaikki haukkumiset pois. Naapuria piti haukkua ensimmäisellä kerralla, kun se pääsi yllättämään kasteluletkun kanssa mutta tutustumisen jälkeen naapuri ei kiinnosta sen vertaa että jaksaisi päiväunilta nousta. Yksi rauhallisuuden takeista on tarhan sijainti. Aku näkee kadusta, missä joskus joku liikkuu, vain parin metrin pätkän joten siinä harvoin edes ketään näkyy. Joskus outo postinkantaja saa parit haukut, mitäs meinaa tulla pihaan. Haukkupanta on jättänyt sellaisen refleksin että pannan pois ollessakin ensimmäinen haukahdus tavallaan säikäyttää koiran jolloin Aku kääntyy häpeillen pois. Näiden kolmen viikon aikana Aku haukkunut ehkä viisi kertaa mikä on todella vähän. Hyvin menee, ainakin toistaiseksi. Juhannuksena lähdettiin kolmeksi päiväksi Parikkalaan "mummolaan", jossa Aku tuntui taantuvan vähän taaksepäin. Ensimmäisenä päivänä se oli niin kuin Lappeenrannassakin mutta tekemisen vähyys sai haukkumaan minut nähdessään. Takaisin Lpr:aan tultuamme istutimme jonkun köynnöskasvin Akun tarhan verkkoon antamaan varjoa. Se oli Akun mielestä joko huono kasvi tai väärä paikka koska se silppusi sen atomeiksi vajaassa tunnissa. Siihen jäi kyllä vähän vartta jäljelle mutta jos se siinä käy kasvamaan niin ihme on. Toinen jännä juttu on se että Aku ei tee tarpeitaan uuteen tarhaan ensinkään. Näiden kolmen viikon aikana Aku on kerran kusaissut sinne, kiinteämpää ainetta ei ole näkynyt. Kukapa sitä nyt omalle pihalle kun pari kertaa päivässä on mahdollisuus tehdä ne naapurin pihalle...