Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2007 - Tammi-helmikuu 2007

8.1 päästiin pitkästä aikaan tositoimiin. Viikonlopun jahti piti peruuttaa kovan hangen takia, mutta täällä päästiin metsään tänään. Vettä satoi eikä lumesta ollut tietoakaan. Onneksi aamulla ei satanut joten metsään päätettiin lähteä. Haku kesti pitkään 2 tuntia ja 45 minuuttia. Sitten lähti ajo joka oli melko katkonainen. Aluksi passaaminen aloitettiin viidellä miehellä ja pian joukkoon liittyi myös kuudes. Ajo meni tien yli ennenkuin passiketjumme oli järjestäytynyt. Sen jälkeen jänis yritti eksyttää koiraa käymällä toisella tiellä, mutta hyvin Aku selvitti sen. Kohta kuului radiossa että nyt on jänis näkyvissä, matkaa vaan reilut sata metriä. Koira tuli kolme minuuttia perässä. Kun ajo alkoi taas lähestymään, oli selvää että jossain vaiheessa joku meistä pääsee ampumaan, sen verran pitkän pätkän saimme miehitettyä. Kohta huomasin Jarin viittelöivän reilun viidenkymmenen metrin päässä. Heti perään selkä pyöristyi valmiusasentoon, kohta nousi piippu ja reilun tähtäyksen päätteeksi savut lähti putkesta, sitten kuului pamaus. Reipas latausliike ja varmistuslaukaus poppuroivaan jänikseen päätti tämän päivän jahdin hienosti. Vuoden ensimmäinen jänis kaatui tasan tunnin ajon päätteeksi.

14.1 olisi periaatteessa ollut aikaa käydä jahdissa, mutta sudet pilasivat senkin mahdollisuuden. Susihavaintoja on tehty Nuijamaa - Kansola alueelta lumien tultua päivittäin. Aamun kävelylenkin jälkeen laitoin Akun tarhaan. Pikkuhiljaa sen pitäisi alkaa taas viihtymään siellä, koska Kaija on alkanut kärsiä koira-allergiasta eikä Akua voi enää kauaa pitää sisällä. Aluksi Aku söi luuta vartin verran ja meni sitten koppiin. Samantien tuli ulos ja juoksi aidan viereen haukkumaan. Jotain outoa siellä nyt on, ajattelin, ja päätin avata kopin katon ja tutkia tilannetta. Kaikki oli siellä oikeilla paikoilla, mutta kun rupesin siivoamaan vanhoja pehmukkeita, lämmittimestä tuli vähän käryä. Patterin päällä oli muutamia heiniä, vaikka laitoin syksyllä levyn sitä estämään. Sitten aloin miettiä ajankohtaa jolloin lämmitin laitettiin päälle. Koppikamerasivun kommenteissa mainitaan siivouspäiväksi 17.10 ja syksyn tarinoissa on 29.10 maininta että Aku on ollut muutaman viime päivän ajan todella levoton. Eli lämmityksellä ja raivoamisella taitaakin olla yhteys. Jos heinä käryää lämmittimessä siten, että minäkin sen haistan, miten se haiseekaan koiran nenään silloin kun kopin katto on suljettuna!
Imuroin samantien kaikki heinät pois ja laitoin sinne vanhan täkin alustaksi, ja äkkiseltään se näyttäisi toimivan. Ensin Aku yritti muutamaan otteeseen astua peiton mutta nyt näyttää kiltisti makailevan sen päällä. Ei tässä oikein vielä uskalla riemuita, mutta hyvältä näyttää. Ehkä päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Vielä kun nuo sudet saisi pois meidän alueelta. Pidetään peukkuja...

16.1 kävimme naapurin Arvin kanssa jänistä ajattamassa Korkea-Ahossa. Keli näytti aamulla hyvältä, lämpötila oli nollassa ja edellisenä päivänä satanut lumi oli pehmeää ja peittänyt vanhat jäljet. Matkalla alkoi kuitenkin sataa puhdasta vettä ja päivän mittaan tuulikin yltyi. Vettä tippui puista jatkuvasti isoilla pisaroilla. Akua keli ei liiemmin haitannut, vaan se suuntasi jälkien etsintään, tosin ei ihan samalla tavalla kuin ennen. Normaalisti koiraa näkee muutaman minuutin alussa eikä se sen jälkeen paljoa yhteyttä pitele. Nyt kuitenkin Aku kävi monta kertaa katsomassa että mihin ne ukot ovat menneet. Oudolla paikalla lienee vaikutusta tuohon. Käveltyämme noin kilometrin metsätietä pitkin löysimme ensimmäiset yöjäljet. Aku oli tosin löytänyt ne jo ennemmin ja pian ajo lähtikin, tasan tunti irtipäästämisestä. Ajo oli melko katkonaista ja välillä oli muutaman minuutin katkojakin. Kerran Arvi näki jäniksen, minä en nähnyt sitäkään. Kun Aku tunnin ja kymmenen minuutin ajon jälkeen tuli näköpiiriini, nappasin sen kiinni. Oli aika lähteä kotiin kuivattelemaan.

27.1 olimme suunnitelleet jänisjahtireissua Saarelle. Uutta lunta oli aamulla reilut kymmenen senttiä joten olin varma ettei yhtään jälkeä löydy metsästä. Olin kuitenkin iloinen että Aku pääsisi juoksemaan, näin susiaikakaudella siitäkin pitää ottaa ilo irti. Aamulla aloitimme samasta paikasta jossa olimme 19.11. Aku pyöri melko lähellä ihmeissään kun jälkiä ei ollut lainkaan. Melko pian lähti kuitenkin hakulenkille kauemmaksi ja puolen kilometrin päästä lähti ajo. Se kävi nopeasti meidän lähellä ja painui yli kilometrin päähän takaisin. Mietimme jo perään lähtöä kun huomasin tutkasta että suunta on taas meitä kohti. Ajo meni sivusta ohi ja takaisin tullessa sain pupun ammuttua. Hakua kesti puolisen tuntia ja ajoa kolmisen varttia. Vaihdoimme paikkaa ja autojen parkkeerauksen jälkeen huomasimme yölliset jäljet jotka kuulsivat lumessa. Aku innostui niistä ja vartin haun jälkeen lähti ajo. Jänis kävi minun lähellä mutta ylitti metsätien kuitenkin tarpeeksi kaukaa. Noin vartin ajon jälkeen jänis tuli samalle tielle jolloin Jussi ampui sitä kahdesti. Jänis jäi paikoilleen, mutta kun koira pääsi paikalle niin se otti jalat alle ja ryntäsi pakoon. Jussi tukki kuitenkin pakoreitin ja metsässä jänis ei päässyt koiraa karkuun. Päivän toinen jänis oli saatu ja taas paikan vaihto. Samanlaiset kuultavat yöjäljet löytyivät enon talon läheltä. Varauduimme rusakon varalta ja miehitimme paikat ennen koiran irtilaskua. Akulta meni kuitenkin yli puoli tuntia ennen kuin ajo alkoi. Jänis nähtiin parissakin eri paikassa mutta liian kaukana. Akun haukku oli jo tässä vaiheessa heikkoa eikä sitä meinattu enää kuulla kuusikosta. Reilun puolen tunnin ajon jälkeen jänis juoksi pellon reunaa pitkin minua kohti ja pari laukausta käänsi sen suunnan metsään. Aku tuli heti perässä ja löysi kuolleen pupun noin kymmenen metrin päästä ampumapaikasta. Päivä kolmas jänis oli saatu ja nyt oli aika lähteä kotiin. Keli oli mukava ja päivä meni kaikilta osin oikein hienosti.

31.1 aamulla mittari näyttää 24 astetta pakkasta. Eilen päivällä vaihdoin Akun koppiin uuden lämmittimen. Se on 300 wattinen ja öljytäytteinen. Säätöjä siinä on paljon ja parhaana ominaisuutena termostaatti jossa on säätöasteikko lämpöasteilla eikä ykkösestä vitoseen niin kuin edellisessä. Kun säädin lämmön noin 16-17 asteeseen, niin siitä lähtien se on pysynyt siinä todella tarkasti. Nytkin kopin lämpömittari näytti 16,6 astetta, vaikka ulkona on tosiaan lähes 25 pakkasta. Sitten siitä saa säädettyä patterin ulkokuoren lämpötilaa kahdella vaihtoehdolla, joko max. 60 tai 80 astetta. Itse laitoin tietysti 60 astetta ettei ole niin polttava jos Akukin sattuu koskettamaan sitä. Ja kun patterissa ei ole mitään pieniä aukkoja lämmityselementeissä, ei se voi käryttääkään ja on näin ollen koiraystävällisempi. Akulla on valitettavasti ollut taas vaikeaa. Viikonloppuna traktori säikytti lumia lingotessaan Akun perusteellisesti, ja Aku oli pari kertaa sisällä siellä. Täällä taas se on ilmeisesti ikävöinyt myös sisälle ja ollut melko rauhaton parina iltana. Toivotaan että kun nyt on koppiasiat viimeistään kunnossa, niin Akukin rauhoittuu ja elämä palaa normaaliksi kaikilta osin. Ylimääräistä virtaa Akuun tuo varmasti sekin että tammikuun aikana emme päässeet niin usein metsälle kuin tavallisesti. Omalla metsästysalueella emme käyneet kertaakaan. Nyt susista ei ole viikkoon ollut havaintoja lähialueella, joten ehkä me vielä sinne uskaltaudumme ennen kauden päättymistä.

3.2 oli yöllä satanut reippaasti lunta. Toiveikkaana starttasimme jahtiin ja uskaltauduimme pitkästä aikaa oman seuramme maille. Kansolasta löytyi yölliset jäljet jossa oli paljon lunta päällä. Kun kymmenen minuutin aikana Aku ei saanut niistä ajoa, kytkimme koiran ja lähdimme seuraavaan paikkaan. Ruokolassa oli vastaavia jälkiä ja siellä Aku pääsi taas työhönsä. Välillä olimme valmistautuneita lähtemään susijahtiin kun Rapattilasta oli löytynyt jäljet. Ne kuitenkin osoittautuivat ilveksen jäljiksi joten Aku sai jatkaa etsimistään. Aku haukahteli välillä ja ihan kuin siellä olisi pientä ajoa ollutkin, mutta mitään kunnollista siitä ei tullut. Ja kun selvisi että Leppälässä olisi valtava kettu, jäljet lähes kuin ajokoiralla, liikkeellä miesajossa, otimme koiran kiinni heti kun se oli mahdollista. Leppälässä meitä oli yhteensä viisi miestä ja muut järjestäytyivät passiin ja minä laskin koiran jäljille. Jäljistä tiedettiin että ne menivät parin sadan metrin päähän joen jäälle, jatkosta ei ollut tietoa. Aku meni jälkiä pitkin, mutta tuli kohta pois. Ilmeisesti ei uskaltautunut jäälle. Veimme koiran joen toiselle puolelle mutta kohta se oli jo haukahtelemassa lähtöpaikan toisella puolella. Siellä oli aamuinen ketun makuupaikka ja ilmeisesti Aku haukkui niitä jälkiä. Kun Aku tuli pois, juoksutin sen joen toiselle puolelle jäljille. Aku seurasi jälkiä jäällä ja kuulemma siellä oli ihan ajoakin joka suuntautui kohti Konnunsuota. Miehet olivat siellä pellonreunassa vastassa, mutta vanha viisas kettu juoksi koko ajan ojan pohjaa pitkin eikä noussut ylös edes tien ylitykseen vaan meni rumpua pitkin ali. Konnunsuolla vankilan kupeessa oli kolmen valkohäntäpeuran lauma, jonka vierestä kettu tietysti meni. Seurauksena oli peura-ajo, ensimmäinen pariin vuoteen. Näimme peuran pariin otteeseen ja yrittäessäni juosta koiraa kiinni hukkasin vielä auton avaimeni hankeen. Onneksi koira saatiin melko nopeasti kiinni ja avaimetkin löytyivät. Kettuajoa kesti puolisen tuntia.
Omassa tarhassaan Akulla on ollut vieläkin vaikeaa. Rauhoittuessaan se nukkuu kuin tukki entiseen malliin mutta heti tarhaan viennin jälkeen se alkaa vinkua ja istuu välillä parikin tuntia tarhan kulmassa ulospääsyä toivoen. Tätä on kestänyt jo koko talvikauden ja nyt Akulle onkin annettu koeaika jolloin eläminen pitäisi saada kuntoon. Jos tarhassa olo ei onnistu, muuta vaihtoehtoa kuin etsiä Akulle uusi koti, ei paljoa ole. Aku olisi mainio sisäkoira mutta allergian takia se ei ole meillä mahdollista. Enkä aio vuosikausia sitä kiusata ja haukkupannalla rangaista. No, katsotaan vielä jospa se alkaisi sujumaan.

13.2 piti Aku käyttää eläinlääkärissä. Parina päivänä olin ihmetellyt kun Aku sisälle tultuaan nuoli paljon varpaitaan. Nyt otin valon ja katsoin jalat läpi huolella ja huomasin vasemman etukäpälän ulommaisen kynnen haljenneen vaakatasossa koko matkaltaan. Eläinlääkäri nykäisi ensin yläpuolen irti mutta kun jäljelle jääväkin pala oli halki, piti koko kynsi poistaa. Nyt pitäisi 3 - 5 päivää pitää jokin suoja haavan edessä. Nyt siinä on vaan vähän teippiä joka tuskin on mikään pitkäikäinen ratkaisu kunhan Akun pää selvenee. Viikko tuli myös sairaslomaa joten ensi viikonlopun jahtireissu jää nyt käymättä.

28.2 oli uutta lunta muutama sentti mutta eihän me päästy metsälle edes kauden viimeisenä päivänä. Akun kynsi ei ole parantunut odotetusti ja houkutuksesta huolimatta jouduimme aloittamaan kesäloman jo viikkoja sitten. Parempi kuitenkin antaa kynnen parantua kunnolla eikä ajata sitä huonompaan kuntoon. Normaalioloissa siitä ei ole enää ollut haittaa yhtään mutta kävelylenkillä jos koira menee lumipenkalle kävelemään siten että jokin raapaisee kynteen, siitä vuotaa heti verta. No, tällainen loppu oli muutenkin surkealle kaudelle odotettavissa. Syksypuolella päästiin käymään metsällä normaalisti, vaikka ajot eivät mitään erikoisia olleetkaan. Väkisin vertaan Akua vanhaan ajokoiraamme Rolleen, joka ajoi mahtavasti aamusta iltaan. Akulla ajot ovat lyhyitä, syynsä lienee varmasti minussakin koska en ole voinut olla metsässä tuntitolkulla vaan pari kolme tuntia kerrallaan. Kevätpuolella taas sudet ilmestyivät Nuijamaa-Lappeenranta välille eli meidän jahtimaille. Niitä piti vältellä ja koko tammikuun ajan kävimme muualla jahdissa, tosin vain kolmesti. Kahden suden kaatamisen jälkeen niitä ei enää Kansolassa pyörinyt ja helmikuun alussa kävimme jo siellä jahdissa. Se jäikin sitten koko helmikuun ainoaksi kerraksi. 13.2 Akulta poistettiin yksi kynsi ja se piti meidät kotona koko loppukuun. Ja kun Aku on raivonnut kotonakin, on se jättänyt koko kaudesta kerrassaan surkean maun. Ongelmat tarhaelämässä alkoivat heti kun koppiin laitettiin lämpö päälle ja aluksi epäilin että vanhaan patteriin päässeen pehmikkeen käryt pistivät Akun sekaisin. Käryä siellä oli, mutta nyt on ilmennyt outoa suhtautumista kärpäsiin. Heti kun kärpänen pörisee ikkunaa vasten, Aku pimahtaa. Jos se ei löydä surinan lähdettä heti, se ravaa ylä- ja alakerran väliä sekopäisenä. Kerran näytin Akulle kärpäsen ja se söi sen heti. En tiedä vieläkään mikä on oikea ratkaisu. Kesemmällä kokeilemme tarhaelämää uudestaan ja silloin laitamme kaiken elektroniikan kopista pois päältä siksi aikaa. Olemme epäilleet että josko jokin valo tai kamera sirisisi kärpäsen lailla ja olisi ajanut Akun hulluuden partaalle. Kokeilemalla syy toivottavasti selviää ja rauha palaa Akun elämään. Kevät tuo tullessaan myös paljon kärpäsiä joten tapahtumia varmasti riittää vaikka metsästyskausi on nyt ohi.