Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2001 - Pentuaika 4-6 kk

Aikaan neljästä kuukaudesta eteenpäin mahtuu monenlaisia tunteita. Aku ontuu hieman toista etujalkaansa. Erityisesti levolta noustuaan jalka tai jalat tuntuvat vaivaavan, mutta melko nopeasti ne vertyvät. Vaivaa on jo jatkunut parisen viikkoa joten kohta on aika käydä eläinlääkärin tarkastuksessa. Minulla on ollut myös yksi Labradorinnoutaja, Wilson kutsumanimeltään. Wilskulla oli paha lonkkavika, joten kaikki tällaiset jalkakivut tuovat heti pahimmat ajatukset ja muistot mieleen. Mutta toivotaan että ne ovat ns. kasvukipuja.

4-5.5 välisen yön vietimme Akun ja Kaijan kanssa mökillä. Aamulla jätin Kaijan kotiinsa ja lähdin viemään Akua kotiin. Pari sataa metriä ajettuamme jänis hyppäsi tien yli. Vielä melko vaalea ja isokokoinen jänis pomppi rauhallisesti eteenpäin ja minä tietysti pysäytin auton ja löysäsin Akun jäljille. Akulla oli vähän hämmentynyt ilme kun kesken unien piti lähteä. Mutta sitten nenään tulvi joku kiinnostava haju. Muutama nopea pyörähdys ja sitten neuvoa pyytävä katse, mitä nyt? Kävelin hitaasti jäniksen meno suuntaan ja taas Akun nenä kävi. Nyt suuntakin oli selvä ja tuhina kova. Nyt uskalsin vähän innostaa koiraa kun tiesin että siitähän se on jänis mennyt. Samalla kuului noin viidenkymmenen metrin päästä oikealta rapinaa. Jänis lähti liikkeelle. Katsoin Akua joka oli menossa jälkiä pitkin, ja noin kymmenen metriä ennen jäniksen lähtöpaikkaa alkoi haukkuminen. Ei mitään vinkumista vaan kuuluvaa rehellistä haukkua. Ajo jatkui pari kolme minuuttia ja haukku oli välillä todella kiihkeää. Yhtä kiihkeästi hakkasi minunkin pumppu, tätä hetkeä on odoteltu kuukausia. Ajo kulki paikallisen kylätien suuntaisesti joten lähdin ajon perästä. Parin sadan metrin päässä pysähdyin kuuntelemaan. Metsästä kuului rapinaa. Arvasin että Aku etsii isäntää. Pari kertaa yskäisin ja sieltähän se sankari tuli kehuttavaksi. Lähettyvillä olevien talojen ja kipeän jalan vuoksi jätimme jäniksen rauhaan. Mutta vielä tulee hetki jolloin jänis ei saa rauhaa...

13.5 eli äitien päivänä kello oli jo yli neljän iltapäivällä kun suuntasimme Akun kanssa metsään. Tuttu tuhina oli päällä monta kertaa kun Aku nuuskutteli kiehtovia hajuja. Puolisen tuntia hitaasti käveltyämme ensimmäinen ajo lähti. Sitä riemua kesti vain noin minuutin. Jänis juoksi upottavalle suolle jossa oli ihmisnenäänkin tunkevia hajuja niin paljon että jäljet hävisivät. Suuntasimme kohti autoa kun häntä alkoi taas heilua. Pari minuuttia Aku etsi jäljen päätä ja sieltähän se jänis löytyikin. Tällä kertaa mentiin kovaa ja pitkään. Hyvää ajoa koko kierros täyteen eli noin kymmenkunta minuuttia. Lisäajoa en kehdannut yrittää koska olimme olleet liikkeellä jo toista tuntia. Pitää levätäkin välillä.

Ja lepohetkiä tuleekin vähintään riittävästi. Samana iltana jalka taas kipeytyi, joten maanantaina 14.5 suuntasimme kulkumme Savonlinnaan eläinlääkäriin. Pari röntgenkuvaa ja ultraääni selvitti kivun aiheuttajan. Oikean etujalan olkapään nivelsiteet ovat löysät. Näin ollen olkanivel pyrkii tietyissä asennoissa tulemaan pois kuopastaan. Näitä tapauksia on eläinlääkärin mukaan ollut muutamia nuorilla koirilla, ja ne usein parantuvat riittävällä levolla. Mutta mahdollisuus, että jalka ei koskaan kestä rasitusta, on olemassa. Nyt Akua pidetään levossa kuukausi, jonka jälkeen käydään uusintatarkastuksessa. Joka tapauksessa rasitusta pitää välttää jopa pitkälle syksyyn, ennen kuin näemme kestääkö jalka juoksemista. Jokainen voi mielessään kuvitella miten viiden kuukauden ikäinen koiranpentu pidetään levossa! Täysin mahdotonta. Asiat jotka unohdetaan nyt kesäksi, ovat vapaana juokseminen ja metsäreissut. Onneksi luut näyttivät hyvältä joten siinä mielessä olo on helpottunut. Nyt vain lepoa ja syksyn odottelua...

Toukokuun lopulla tehtiin päätös koiratarhan siirtämisestä tontin perältä ihan pihapiiriin. Entinen paikka oli kaukana ihmisten ilmoilta, enkä halunnut laittaa Akua sinne ikävöimään. Lisäksi siellä on auringon paisteella todella kuuma. Uusi paikka on sireenipensaiden kulmauksessa johon aurinko paistaa suoraan vain aivan illalla. Vino alusta suoristettiin hiekalla ja pintaan levitettiin hienoa kivimurskaa. Maahan kaivettiin kaapeli kopin lämmitintä varten. Ostin myös radioteitse toimivan lämpömittarin jonka avulla kopin sisälämpötilaa voi seurata sisältä käsin. Lähetin pitää vaan suojata hyvin, muuten se löytyy Akun mahasta...

14.6 tuli kuluneeksi kuukausi eläinlääkärillä käynnistä. Oli aika mennä jälkitarkastukseen. Lääkäri käänteli ja väänteli aikansa etujalkoja ja sanoi sitten jalan olevan hyvässä kunnossa. Löysyyttä nivelsiteissä ei enää tuntunut, ainakaan selvästi. Lupa varovaiseen juoksuttamiseen saatiin. Samana päivänä tehtiin pitkä iltalenkki ja seuraavana päivänä kokeiltiin vapaana juoksemisen riemua lähimetsikössä. Samalla kokeilin että vieläkö pillin vihellys tehoaa pitkän tauon jälkeen. Hyvin tehosi. Sekä Aku että minä koimme riemua metsässä. Jalka näyttäisi kestävän, mutta vasta syksyllähän sen näkee lopullisesti. Pitää vaan aloittaa rauhallisesti.

Päivää ennen puolivuotissynttäreitä kävimme kokeilemassa irti olemisen riemua puolen tunnin metsäreissulla. Minkään näköistä oiretta ei tullut. Vauhti oli kovaa. Jos jalan kipeänä ollessa vauhti oli rauhallista, nyt vauhtia riittää. Jänistä ei löydetty, mikä oli ihan hyvä homma näin toipilaana.