Etusivu
Suomenajokoira
Kasvatus ja metsästys
Ajokoe ja näyttely
Kauppapaikka
Vieraskirja
Ruokaohjeet
Linkit
Etsi
Yhteystiedot

Koirat:
Tervasmetsän Aku
Kärjen Sara
Tuuli

Kaakon Nettipalvelu

 

Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Pennun valinta

Kun edellinen Suomenajokoiramme Rolle lopetettiin kesällä 2000, uuden pennun hankinta alkoi olla ajankohtaista. Yhteensattumien vuoksi jouduin lykkäämään ostoa keväälle 2001. Sopivien pentueiden kartoittamisen aloitin hyvissä ajoin syksyllä. Päämääränä oli löytää Suomen paras pentue, josta pääsee valitsemaan pennun ensimmäisenä. Molempien toteuttaminen oli hankalaa. Kuuluisimpien kenneleiden pennut tahtovat olla varattuja jo kuukausia etukäteen.

Soitto Pohjanmaalle Jari Forsille muutti tilanteen. Jarin kennelin uros, Vöörin Make, oli juuri astutuspuuhissa hyväsukuisen nartun luona. Hän antoi puhelimen saman tien nartun omistajalle, Hannu Mehtätalolle, jolta varasin alustavasti urospennun. Siinä vaiheessa muita varauksia ei vielä ollut. Soittelin myöhemmin lisätietoja tulevan pentueen vanhemmista, ja tällöin tein päätöksen pennun lopullisesta ostamisesta.

Tänä päivänä huippusukuiset pennutkaan eivät ole niin kalliita, että säästämisen vuoksi kannattaisi valita huonompi pentu. Ostohinta on kuitenkin pieni osa niistä kuluista, jotka koiran pidosta syntyvät seuraavien vuosien aikana. Parin ensimmäisen kuukauden aikana kustannuksia on tullut ruuista ja muista yhteensä jo noin tuhat markkaa.

Kun soitin joulun jälkeen Oulaisiin Hannulle, selvisi että Tervasmetsän Emma oli synnyttänyt pentueen 22.12. Pentuja syntyi yhteensä 14, joista osa kuolleena ja osa karsittiin värivirheiden vuoksi. Jäljelle jäi kahdeksan pennun, viisi narttua ja kolme urosta. Kuulemma komea ja energinen pentue.

Tammikuun lopulla lähdin isän kanssa autolla Parikkalasta kohti Oulaista. Matkaa kertyi yhteen suuntaan reilut 500 kilometriä. Perillä odotti iso lauma vilkkaita ja komeita pentuja. Pennun valitseminen näytti entistä vaikeammalta. Erottelimme kolme urosta muista ja veimme ne sisälle. Vauhti oli kovaa. Yhtä kova homma on valitseminenkin. Hannu kertoi aiemmin puhelimessa, että hän kyllä tietäisi minkä uroksen jättäisi itselleen. Hän sentään oli seurannut pentuja niiden syntymästä saakka ja on kasvattanut pentueita aiemminkin. Minulla taas on ollut yksi ajokoira tätä ennen, ja sekin oli viimeinen, joka oli jäljellä siitä pentueesta. Tunnin seuraamisella ei näe sellaisia asioita kuin mitä kasvattaja on jo huomioinut. Varsinkin kun pennut olivat niin samannäköisiä, että ne menivät jatkuvasti sekaisin.

Helmikuun lopulla aikaisin aamuyöllä lähdettiin sitten pennunhakumatkalle. Tarkoituksena oli ehtiä hyvissä ajoin takaisin kotiin. Tulomatka pennun kanssa saattaisi vaatia aikaa. Perillä hoidettiin paperiasiat, ja kotimatka jo valmiiksi tatuoidun pennun kanssa alkoi. Isä aloitti ajamisen ja minä menin Akun kanssa takapenkille. Kymmenen minuuttia pentu uikutti, sen jälkeen se painoi pään syliini ja nukahti. Matkalla pysähdyimme kolme kertaa ja muut ajat Aku nukkui. Se meni todella helposti. Kotona oli vastassa puoli sukua ja hälinä sen mukainen. Lopuksi piti vieraat ajaa puoliväkisin pois, että koirakin pääsi rauhoittumaan.

Sivun alkuun Etusivulle    
 
Pennun valinta

Tällä sivulla kerrotaan pennun valinnasta aina kotiintuontiin asti.

 

Lisää oma kommenttisi tälle sivulle                     Uusimmat kommentit

Tämän sivun kommentit:

Sivun alkuun