Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2003 - Maalis-huhtikuu 2003

7.3.2003 on kulunut jo viikko jänisjahdin loppumisesta. Akulle tämä aika on ollut yhtä kärsimystä. Ensiksikään työtilanteestani johtuen Aku ei ole päässyt aamuisin kävelylenkille. Mutta pahimman ongelman on muodostanut joku lähialueen narttukoira, joka levittää tuota sulotuoksua Akun sieraimiin. Viikon aikana Aku on yrittänyt kiivetä tarhan yli sekä purra itsensä sen läpi. Myös runkotolppia on kaluttu sekä tarhassa olevasta puusta on metsuri-Aku harventanut oksia. Sisälle asti on kuulunut vinkumista, haukuntaa ja jopa suoraa ulvontaa. Tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä kun Aku on jo vähän rauhoittunut. Onneksi, hermot on ollut välillä tiukalla itse kullakin. Mutta miehenä toisaalta ymmärrän Akua. Ei se aina niin helppoa ole...

27.3 oli lämmin kevätpäivä. Pari päivää olin jo katsellut kuivia teitä, joten nyt kaivoin pyöräni varastosta ja lähdimme Akun kanssa pyöräilemään. Lähdin liikkeelle varovasti, sillä luulin että Akusta purkautuva virta vääntää pyöräilysysteemit solmuun alta aikayksikön. Mutta ei. Aku juoksi nätisti, lähes vetämättä koko matkan. Matkaa kertyi ehkä noin kuusi kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Vasta ihan lopussa alkoi pieni läähätys kuulumaan ja kieli roikkumaan mutta muuten ei ollut mitään ongelmia. Näin keväällä joudumme pyöräilemään asfaltilla joten kovaa vauhtia silloin ei kehtaa pitääkään. Tosin ravaamalla etenemme kesäkelissäkin. Tuon edellisen kirjoituksen aiheuttaja selvisi pian jutun kirjoittamisen jälkeen. Se oli Vilma tuosta kolmen sadan metrin päästä. Akun oireet loppuivat pian tuon päivän jälkeen. Nyt on mennyt normaalisti, virtaa tuppaa vaan kertymään kun ei pääse juoksemaan. Mutta pyöräilemällä voi vähän vaikuttaa siihenkin.

16.4. Aika kuluu nopeasti ja pääsiäinen on kohta käsillä. Akulla on tarhassa melko likaiset oltavat kun sulamisvedet kerääntyvät lammikoiksi. Tarhan pohja on osittain vielä kovassa jäässä joten nopeaa kuivumista ei ole heti odotettavissa. Toivottavasti pääsiäiseksi luvatut viidentoista asteen helteet pehmentävät jään siinä määrin että sitä saisi lapiolla pilkottua ja siten nopeutettua sulamista. Kanavatie on jo sulanut ja pyöräilykausi on jo hyvällä mallilla, kilometrejä on kertynyt jo 33,5. Viime päivinä Akun arki on ollut yhtä vilskettä. Meillä on alkanut kattoremontti joten remonttimiehiä on pyörinyt päiväaikaan pihoilla. Ensimmäisenä päivänä Aku oli vähän pihalla mutta nyt ei äänet saa enää Akua tulemaan ulos kopistakaan. Ruokaa viedessänikin piti pitkään kolistella tarhan verkkoa ennen kuin pää ilmestyi ikkunaan. Mitä sitä turhaan jokaisesta rapsahduksesta vaivautuu nousemaan.

30.4. Akun kanssa on pyöräilty jo yli 65 kilometriä. Tänään mentiin osan matkaa melko vauhdikkaasti laukaten. Ongelmia meinasi tulla kun täydestä vauhdista Aku iski liinat lukkoon ja pökäleet olivat jo ulkona ennen kuin vauhti ehti kokonaan pysähtyäkään. Siinä ei turhia aikailla... Kattoremontti alkaa olla jo ohi ja on ollut hienoa seurata Akun suhtautumista remonttimiehiin. Sille on tehnyt hyvää huomata ettei kaikkia pihalla liikkujia tarvitse seurata jatkuvasti, vaan unia voi jatkaa rauhassa. Aku tutustui myös uuteen farmariautoomme (valokuva). Nyt on helpompi koiran kanssa liikuskella autolla, kun koira ei ole kuolaamassa korvaan. Nyt odotellaan vain syksyä että päästäisiin tositoimiin. Hyvää vappua kaikille!