Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2002 - Maalis-huhtikuu 2002

Ensimmäinen kuukausi metsästyskauden jälkeen on mennyt nopeasti ainakin minulla. Mutta mitenköhän Akulla? Juuri kun alkoi päästä kunnolla jyvälle koko jänistouhusta, ei isäntä enää metsään viekään. On siinä nuorella koiralla ihmettelemistä. Pari viikkoa auringonpaistetta on sulattanut lunta tehokkaasti joten aloitimme pyöräilyn Akun kanssa huhtikuun alussa. Jäiden lähdettyä pyöräteiltä ja sivuteiltä, asensin pyörään Springer-koiranjuoksutushärvelin. Se tulee runkoputkeen kiinni ja siinä on sellainen joustava osa johon koira laitetaan kiinni. Akun akku oli ylilatautunut kuukauden aikana, joten virtaa riitti. Aluksi mietitytti koko systeemin toimivuus. Springerissä on vakiona sellainen muovinen osa joka katkettuaan vapauttaa koiran. Tämä siksi että esim. kaaduttaessa koira pääsee irti. Tiesin että Akun alkukiihdytys vastaa keskimääräistä suurempaa kaatumisvoimaa joten karsin tämän osan pois heti kättelyssä. Myös narun pituus on tärkeä, kerran juoksutin edellistä ajokoiraani Rollea pyörällä hihnasta kädellä kiinni pitäen. Ja kun Rolle vetäisi eturenkaan ohitse vastakkaiselle puolelle, silloin lähdettiin. Onneksi vauhtia ei ole paljon koiran kanssa pyöräillessä. Kivasti ne pienet kivet silti meni kämmenestä läpi. Springer kiristetään kiinni runkoputkeen. Äidin pyörän putki on paljon ohuempi kuin mitä pitäisi. Leikkasin huovasta yhden kerroksen rungon ja springerin osan väliin. Ruuvit tiukalle ja matkaan. Ensimmäiset sadat metrit menivät siihen malliin että olen iloinen ettei henkilövahinkoja sattunut. Kauhea veto päällä, liian pitkä naru ja löysä kiinnitys runkoon vaikeutti menoa. Koko laite kääntyi heti jalkaani vasten estäen polkemisen. Toisaalta ei siinä polkea tarvinnutkaan, siitä piti huolen höyryjyrä Aku. Heti kun sain vaarallisen yhdistelmän pysähtymään, lyhensin narua. Minussa taitaa olla taikurin vikaa sillä Aku sai yhdellä nykäyksellä avautumaan naruun tekemäni solmun. Onneksi Aku ei tajunnut lähteä omalle lenkilleen. Ajelimme hiljakseen kolmisen kilometriä jonka jälkeen näytin Akulle että nyt saa vetäminen loppua. Narun lyhentämisen jälkeen siitä jäi parinkymmenen sentin pätkä ylimääräistä. Tästä kiinni pitämällä sain aina nykäistyä Akun oikeaan juoksukohtaan ja sanallisella viestinnällä tehostettuna se toimi hyvin. Loppumatka tultiin jo mukavasti. 2.4 lähdettiin aamulla kun oli vielä pakkasta. Edellisenä päivänä oli hiekkatie, jota pitkin normaalisti pyöräilemme, kurainen, joten pakkasen aikaan siellä oli hyvä juosta. Aku juoksi koko noin kuuden kilometrin lenkin todella nätisti. Menimme reipasta kävelyvauhtia joten aikaa meni reilut puoli tuntia. Kyllä se Akukin osaa kunhan vaan malttaa. Huhtikuun lopussa olisi Särkisalmella koiranäyttely. Minulla on silloin työpäivä mutta olen vähän harkinnut että yrittäisin vaihtaa töitä sen verran että lähtisin käyttämään Akua tuomiolla. Olisi mielenkiintoista kuulla kommentit ja samalla seurata muita koiria. Harkinta-aikaa on 12.4 asti jolloin pitää ilmoittautua.

6.4 oli mikrobitin kotisivupalvelin rikkoontunut. Näkyvämpänä takaiskuna oli etusivun kävijälaskurin nollaantuminen. Toivoa on kuitenkin tilanteen palautumisesta ennalleen. Mittarista kun on mukava katsoa miten sivut kiinnostavat lukijoita.

10.4 ilmoitin Akun koiranäyttelyyn. Sain työt vaihdettua joten en nähnyt enää mitään syytä miksen lähtisi Akua näyttämään. Kieltämättä juttu pelottaa. Ei se esiintyminen, vaan se Akun käyttäytyminen. Toiveissa olisi saada hyvin vapaata ennen näyttelyä että ehtisi vähän harjoittelemaan.

11.4 pääsee taas päivittämään sivuja. Mikrobitin porukka on saanut raudat ojennukseen ja laskurikin taas näyttää oikeita lukemia. Hyvä niin.

Pe 12.4 lähdimme Kaijan kanssa viikonlopuksi Parikkalaan. Mukana oli tilaamani AboiStop -haukunrajoitinpanta. Viime syksynä minulla oli työkaverilta lainassa parin viikon ajan samanlainen laite, ja jo silloin huomasin miten tehokas vekotin se voi olla. Itse asiassa se tuntui alkuun vähän liiankin tehokkaalta. Silloin Aku ei tajunnut että laite purskautti sitruunan tuoksua haukkumisen takia vaan luuli että kun hän menee tiettyyn paikkaan niin aina suhisee. Oli melko koomisen näköistä kun koira välttelee tiettyjä paikkoja tarhassa. Mutta äkkiä se Akukin ymmärsi mistä on kyse ja oli hiljaa. Laitteen huono puoli on siinä ettei siitä voi säätää miten kovalle haukunnalle se reagoi. Nyt se on aika herkkä kapine ja voi suihkauttaa jos koira puistelee itseään kovasti tai kolauttaa pannan koppiin mennessään. Alussa Aku pelkäsi suihkautusta niin paljon että kulki ensimmäiset ajat tarhassa lähes hiipimällä. Sama oli nytkin. Kun menin Akun luo ja annoin nuuhkia vehjettä, niin Aku ei näyttänyt muistavan siitä mitään. Mutta kun laitoin sen kaulaan niin Aku kävi maahan makaamaan eikä liikkunut ollenkaan. Siinä meni jonkin aikaa. Otin välillä patterin pois ettei tulisi niitä virhesuihkautuksia. Lopuksi laitoin pari kerrosta ilmastointiteippiä mikrofonin päälle ettei se olisi niin herkkänä. Parin päivän kuluessa Akukin tottui laitteeseen niin että liikkui jo normaalisti ja uskalsi vähän vinkuakin kun näki minut, mutta se tärkein, haukkuminen, oli poissa. Aku kun tuppaa haukkumaan innoissaan aina kun näkee minut koska lähes aina minä vien hänet joko metsälle tai lenkille. Isälle ja äidille Aku hauku kun tietää ettei heidän kanssaan pääse kuitenkaan mihinkään. Tämä asia korjaantunee kesällä kun saan Akun tuotua Lappeenrantaan ja näemme tämän jälkeen jatkuvasti. Takapihalta tulevan tarhan kohdalla on vielä lunta mutta kovaa vauhtia vähenemään päin, joten suunnittelu on jo aloitettu. Mutta ensin pitää selvittää ne näyttelyt alta pois. Kävinkin jo pari kertaa Akun kanssa läpi näyttelykuvioita siinä määrin kun minä tiedän mitä siellä tapahtuu. Lähinnä asettelin Akun poseeraamaan paikallaan ja juoksimme pientä ympyrää ja välillä edestakaisin. Pakko myöntää että se meni yllättävän hyvin. Mutta odotahan kun ympärillä on uusi paikka, viisikymmentä ihmistä ja kymmenen koiraa. Hohhoijaaa...

Sunnuntaina 21.4 oli tulevalla näyttelypaikalla harjoitukset. Minä en päässyt paikalle joten värväsin isän sinne Akun kanssa. Isällä on parit murtumat kylkiluissa joten arvelin että helppoa ei varmaan Akun kanssa tule olemaan. Digikamera sattui olemaan veljelläni joka kävi paikan päällä ottamassa muutaman valokuvan. Keskustelun perusteella arvioin ettei isä tämän jälkeen tule viemään Akua enää mihinkään. Oli kuulemma vetänyt koko ajan johonkin suuntaan. Soitin illalla isälle ja kysyin miten siellä meni. Akussa on virtaa, kuului vastaus. Ihmeen rauhallisesti isä tilanteen otti ja sanoi sen menneen ihan kohtalaisesti. Harjoituksissa oli ollut kymmenkunta ajokoiraa ja niissäkin oli näkynyt samanlaisia oireita kuin Akussa. Kovaa vetoa ja tempoilua. Loppuviikolla minulla on aikaa olla Akun kanssa muutama päivä ennen näyttelyä jolloin enimmät höyryt pitää saada karistettua, vaikka pyörällä. Näyttelyyn en aio ottaa pienintäkään painetta sen onnistumisesta, menee miten menee, ainakin on sitten käyty kuulemassa arvostelut. Aurinko on paistanut ja sulattanut melkein kaikki lumet Lappeenrannasta takapihaltamme ja kohta on aika käydä tarhan ja kopin tekoon. Niistä ja näyttelystä luultavasti tasan viikon päästä. Pitäkää peukkuja...

Perjantaina 26.4 oli viimeiset näyttelyharjoitukset. Minulla oli vapaapäivä joten menin Akun kanssa treenaamaan. Juuri ennen harjoituksia kävin koiran kanssa pyörälenkillä. Reilun puolen tunnin lenkki oli omiaan hillitsemään Akun loppumattomia menohaluja. Kaikki harjoituksissa olijat huomasivat miten eri koira Aku oli verrattuna edellisiin harjoituksiin. Vinkumista esiintyi lähes koko ajan mutta mitään päätöntä tempoilua ei ollut. Aku kun ei ole juurikaan ollut toisien koirien kanssa, tutustumisen halu oli suuri. Loppujen lopuksi treenit menivät ihan hyvin.

Näyttelyaamuna kello herätti kello seitsemän. Vähän jogurttia naamariin ja pyörälenkille Akun kanssa. Normaalin reilun puolen tunnin lenkin sijaan teimme nyt tunti kymmenen minuuttia kestäneen lenkin. Juuri lähtiessämme alkoi vielä sataakin, mutta sitä ei onneksi kestänyt pitkään. Noin puolessavälissä lenkkiämme Akun nenä alkoi tuhista tuttuun malliin. Samassa huomasin jäniksen istuvan viidenkymmenen metrin päässä keskellä tietä. Soitin kelloa mutta eihän se siitä välittänyt yhtään. Vasta muutaman "Menehän metsään ennen kuin Aku huomaa" -huudon jälkeen jänis hyppäsi metsän puolelle. Aku ei huomannut jänistä vaan jatkoi touhuaan. Minun oli pakko hidastaa vauhtia ettei Aku tunkisi itseään pinnojen väliin innoissaan. Nenä on ainakin kunnossa ja jäniksiä runsaasti. Lenkin jälkeen lähdimme näyttelypaikalle. Siellä oli melkoinen kuhina sillä olihan ilmoittautuneita koiriakin yli 320 kappaletta. Ilmeisesti väsytystaktiikkani toimi hyvin sillä Aku oli yllättävän rauhallinen. Aurinko paistoi vähän liiankin kuumasti, ja sekin väsytti lisää Akua. Noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsimme kehään. Nuorten luokassa oli kaksi muuta koiraa Akun lisäksi. Parin kierroksen kävelyn jälkeen jouduimme odottelemaan kehän nurkassa niiden kahden koiran arvostelun ajan. Ensimmäinen koira sai ykkösen ja toinen kakkosen. Me pääsimme kiertämään tyhjää kehää mikä sopi hyvin. Silti monet houkuttelevat hajut tunkivat Akun nenään kehässä. Kävely oli aikamoista tökkimistä. Mittaaminen sujui hienosti, tulos 58 cm. Paikallaan olokin meni hyvin. Akusta tosin huomasi kuinka väsynyt se oli. Välillä piti nykiä ettei se olisi käynyt nukkumaan kesken kaiken. Arvostelupöytäkirjaan tuli seuraavat kommentit: "Yleisvaikutelma hyvä. Koko 58 cm. Sukupuolileimaltaan epäselvä uros, jolla on kevyt pää. Hyvä selkä. Lyhyehkö jyrkkä lantio. Kapeahko rinta. Vatsaviiva nousee hieman liikaa. Hyvä väritys muuten mutta valkoisessa ruskeita pilkkuja. Karvapeite saisi olla pidempää. Luonne oikea / 1. Aku sai toisen palkinnon. Näyttely meni ennakko-odotuksia paremmin. Odotettua oli tuomarin kommentit, Akuhan on hoikka urokseksi, vähän narttumainen. Yli odotusten meni esiintyminen. Kaikista hienointa oli Akun rauhallisuus. Normaalisti Aku on ihan rauhallinen, mutta uudet tilanteet ja toiset koirat aiheuttavat ongelmia. Nyt niistä selvittiin, ehkä aamuisen lenkin ansiosta, ehkä kolmen harjoittelukerran ansiosta. Ihan sama, hyvä maku jäi suuhun. Näyttelyt on nyt todennäköisesti käyty, seuraava isompi askel on ajokokeet. Ehkä jo ensi talvena, katsotaan miten syksyllä kulkee.