Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2004 - Kevät 2004

Maaliskuu mennä hurahti melko nopeasti. Akun kanssa käytiin pari kertaa päivässä lenkillä, niin kuin tavallisestikin. Akukin tuntui saavan sisäisen rauhan viimeisen jahtiaamun jälkeen eikä ole sillä lailla enää hingunnut metsään. Kai sekin omalla tavallaan tajuaa että taas pitää puoli vuotta levätä. Nytkin näyttäisi olevan 136 päivää jäljellä, ennen kuin koirat saa taas päästää juoksemaan. Se on yllättävän lyhyt aika kuitenkin. Nyt jos päästää koirat lihomaan niin entistä vaikeampi on saada hyviä suorituksia alkukaudesta. Kun liikunta jää pakostikin paljon vähemmälle, ainoa tapa välttää lihominen on pienentää päivittäistä ruoka-annosta. Akulla paino vaihtelee lomapainon ja "kisapainon" välillä noin neljä kiloa. Se on huomattu eläinlääkärin punnituksissa. Maaliskuussa harmia ovat aiheuttaneet naapuruston nartut taas vaihteeksi. Tuuli kun käy sopivasti, istuu Aku keskellä tarhaa nenä ylhäällä ja laulaa nartuille omaa serenadiaan. Yksikään ei ole vielä vastannut Akun kutsuun... Pyöräilykautta ei vielä maaliskuussa voinut aloittaa, nyt huhtikuun puolella olemme jo muutaman kerran käyneet. Mutta siitä lisää viimeistään kuukauden kuluttua.

Huhtikuukin on jo mennyt, kuten myös lumet. Akun tarhakin on taas kuiva ja puhdas. Sen verran joudumme korjauspuuhiin että yhtä tarhan kulmaa pitää nostaa. Muuten kaikki on kuten pitääkin. Välikaton tuuletusta lisättiin talvella, että kosteus pääsee haihtumaan paremmin. Nyt kun tein kevätsiivousta, kaikki oli kuivaa. Kopin sisältä Aku ei ollut syönyt mitään, kuten ei mistään muualtakaan. Huhtikuun alussa kaivoimme myös pyörän esille ja aloitimme juoksukauden. Aku juoksee yhtä nätisti kuin ennenkin. Pyörälenkillä olemme käyneet keskimäärin joka toinen päivä, pituutta on kertynyt kolmesta aina kahdeksaan kilometriin saakka. Painoa alkaa helposti kertymään Akullekin joten päivittäistä ruoka-annosta on tarkistettu. Ei päästetä koria lihomaan, syksy on sitten helpompi aloittaa. Välillä Aku on ollut melko hermostunut ja haukkunut herkemmin kuin ennen. Kertaakaan ei ole tarvittu haukkupantaa. Riittää kun käy koputtamassa ikkunaan ja vähän toruu. Nyt kun lumet ovat sulaneet ja olemme päässeet itsekin pihatöihin, Aku on ollut todella nätisti. Yksinäisyys se vaivaa välillä koiriakin. Aku vietti vapun yksin kotona kun me olimme yön kylässä. Naapuri sanoi että koira haukkui vähän aikaa kun me olimme lähteneet, mutta rauhoittui sitten. Kun poistumme kauppaan tai töihin, Aku ei noteeraa sitä lainkaan. Mutta heti kun se näki että pakkaamme autoa, se varmaan luuli että nyt lähdetään mummolaan. Ja kun joutui jäämäänkin yksin, pitihän se vähän protestoida. Ymmärtäähän sen. Nyt vietämme lomaviikkoa, mutta sen tapahtumista viimeistään toukokuun kuulumisissa.

Toukokuu meni, kuten lomakin. Suureksi ihmeeksi meidän loma sattui juuri siihen helleviikolle. Muutenhan toukokuu oli sitten melko viileä. Akulle ilman lämpeneminen on aiheuttanut karvanlähtöä, kuten varmasti muillekin koirille. Pari kertaa Aku on joutunut kunnon shampoopesulle. Se on melkoinen kauhunpaikka aluksi, mutta sitten kun se huomaa ettei mitkään temput auta, seisoo se nätisti paikallaan. Ilman lämpeneminen on harventanut Akun pyöräilylenkkejäkin. Tuntuu että on liian kuuma, sekä koiralle että itselle. Käymme silti vielä pari kolme kertaa viikossa pyöräilemässä, sekä saman verran hölkkälenkillä. Nyt on alettu kiinnittämään huomiota myös ruuan määrään, annos on lähes puolitettu talven vastaavasta. Silti tuntuu että Akulla vatsa kasvaa...