Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2001 - Kesäaika 6-8 kk

Juhannusaattona 2001 tuli Akun mittariin puoli vuotta täyteen. Aika on mennyt nopeasti. Ja nyt kun jalka näyttäisi olevan kunnossa, metsäpäivät lisääntyvät ja siellähän se aika vasta rientääkin. Juhannuksena oli niin kuuma ettei Akua tullut käytettyä pidemmillä metsälenkeillä, vain lyhyitä retkiä viereiseen metsikköön. Sekä koira että isäntä vietti juhannusta levon merkeissä. Sunnuntaina olisi ollut mahtava tilaisuus herättää koiran metsästysvietti, kun mökille mentäessä tien varrella makasi tokkurainen jänis. Se päästi ihmisen parin metrin päähän ja loikki sitten viisi metriä eteenpäin. Sen olisi koira saanut helposti kiinni. Kello oli jo sen verran paljon etten kehdannut lähteä hakemaan Akua, matkaakin olisi ollut toistakymmentä kilometriä.

Maanantaina 25.6 vein Kaijan aamujunalle ja sen jälkeen lähdimme Akun kanssa häiritsemään jänisten kesälomaa. Jo aamulla kahdeksan aikaan oli lämmintä lähes parikymmentä astetta, joten suuria odotuksia ei ollut. Pieni ajo kuitenkin saatiin, vain noin neljä-viisi minuuttia. Hukkapaikalla pyörittiin puolisen tuntia mutta jälkiä ei enää löytynyt. 

Maanantaina 2.7 aloitimme uuden koirankopin rakentamisen. Entinen koppi oli viime talven kylmillään, eikä vanha huopakatto enää pitänyt vettä. Muutama seinälauta oli jo homeessa. Siskon miehellä on sahayritys Parikkalan Melkoniemessä, ja siellä oli hyvä rakentaa kun puutavara ja rakennusvälineet oli helposti saatavilla. Kolme pitkää päivää isän kanssa painettiin. Koppiin laitettiin kymmenen sentin villakerros joka puolelle. Lisäksi eteinen ja makuuhuone, johon talvella laitetaan lämpöpatteri. Lämpöä tarkkaillaan langattomalla mittarilla sisältä käsin. Takaseinässä on vielä ilmastointiluukku ja etuovessa itikkaverkkoluukku. Luulisi kelpaavan.

3.7 kokeilimme ensimmäisen kerran ulkoilua polkupyörällä. Se onnistui mainiosti. Ensimmäiset puoli kilometriä oli lievää hakemista mutta loppumatka meni paremmin kuin edellisellä ajokoiralla koko aikana. Matkalla pysähdyttiin vain kerran, kuselle. Aku teki paskatkin mutta niin nopeasti etten ehtinyt edes pysähtyä. Nopeaa toimintaa. 

5.7 kävimme heti aamusta metsässä. Autolta lähtiessämme Aku pyöri näkyvissä pari kolme minuuttia, sitten katosi. Viiden minuutin kuluttua lähti ensimmäinen ajo. Sitä kesti kymmenkunta minuuttia. Vielä vartti meni ajon jälkeen ennen kuin näin taas koiran. Kävi vain pyörähtämässä, ja uudestaan menoksi. Toinen ajo lähti myöhemmin, kestoltaan pari minuuttia. Kaiken kaikkiaan Aku oli pois näkyvistä parin tunnin aikana varmaan tunnin. Eli rohkeutta on tullut roppakaupalla lisää.

9.7 aloitin viikon kesälomani. Helteet kiusasivat koko viikon, joten Akun kanssa touhuaminen rajoittui ilta-aikaan tehtäviin pyörälenkkeihin. Kävimme lähes päivittäin noin puolen tunnin hidasvauhtisella lenkillä. 

10.7 Aku nosti ensimmäisen kerran jalkaa. Tosin sen jälkeen sitä ei tapahtunut. 

16.7 oli aika taas suunnistaa kohti työpaikkaa, ja koska edessä on poikkeuksellisesti pari viikkoa poissaoloa, käytin Akua metsässä. Vasta perillä huomasin että miten kuuma ilma onkaan joten lenkkimme jäi vartin pituiseksi. 30 asteen lämpö vei mehut molemmista. Matkalla pieni jäniksen poikanen juoksi automme edessä jonkun matkaa. Oli kova piteleminen ettei Aku rynnännyt tuulilasin läpi perään. Vielä kun reilun kuukauden malttaisi...

23.7 asensin ostamani ruokatelineen tarhan seinään. Tein vaneriin kaksi koiran pään mentävää reikää ja asensin sen tarhan verkkoa vasten. Leikkasin reikien kohdalta verkon pois jolloin koira voi työntää päänsä ulkopuolelle. Molempien reikien alapuolelle tuli astiat, toisessa on aina vettä, toisessa ruoka-aikana ruokaa, eli kostutettuja Hill´sin papuja ja jauhelihaa. Ruokatelineen hyviä puolia on se ettei joka kerta vettä vaihdettaessa ja ruokaa vietäessä tarvitse mennä tarhaan. Myös vesiastia pysyy paremmin puhtaana, kun hiekka ei lennä astiaan koiran leikkiessä.

Kuten tuolta ajokoiran koulutus-sivuilta löytyviltä kehityskaudet kohdasta käy ilmi, koirilla alkaa noin 7 kk:n iässä puberteettikausi. Muutoksia olen huomannut myös Akussa. Ennen niin hyvin sujuneet kävely- ja pyöräilylenkit ovat nyt välillä melkoisesti hermoja koettelevaa touhua. Pitää vaan yrittää olla hermostumatta. 

Muutaman viime päivän aikana jalkojen karvapeitekin on puhdistunut oikein vauhdilla. Rajoista näyttäisi tulevan tasaiset, toivottavasti puhdistuminenkin olisi täydellistä. Muutaman kerran ollaan jo harjoiteltu kehäkäyttäytymistä tulevia koitoksia varten. Myös ajokoetuomarikurssille olen menossa. Pääseepähän arvostelemaan Akua syksyn jahdeissa. Kokeet odottavat sitten reilun vuoden päästä.

13.7 tuli käytyä tuomarikoulutuksessa. Vielä pitää käydä yksi ohjattu maastoharjoittelu, sekä olla kahdessa ajokokeessa tuomarioppilaana, sitten olisin valmis tuomari. Vuoden päästähän pitää käydä uudet kurssit kun säännöt vaihtuvat. 

Akun kannalta viime päivät ovat olleet odottelua. Irti se ei ole ollut kuukauteen, ja se näkyy kyllä. Intoa riittää. Pyörällä ollaan lenkkeilty noin joka toinen päivä ja joka toinen päivä on pitänyt tyytyä kävelyretkiin. 

Vain 3 kolme yötä jouluun, eli koiran metsään päästämiseen. Koko kevät ollaan laskettu aamuja ja nyt ne on vähissä. Miten se viikon loma sattuikaan juuri alkamaan 20.8? Sitten saa lopullisen varmuuden jalan kestämisestä. Huolta aiheuttaa vain yksi asia. Sudet. Viikko sitten tappoivat parikymmentä lammasta ihan meidän metsästysalueillamme. Laidun oli suojattu luonnonsuojelijoiden kehumalla sähköaidalla, mutta siinä se niiden viherpiipertäjien jutut taas nähtiin. Paras keino on ennaltaehkäisy, eli hengiltä päästö. Onneksi sudet viihtyvät enemmän rajan lähellä, itse käyn jahdissa kymmenkunta kilometriä toisaalla. 7 millisiä hauleja löytyy panosvyöstä...

Aku täyttääkin 22.8 kahdeksan kuukautta, joten seuraavat tarinat löytyvätkin sitten toisaalta. Sitten onkin ensimmäiset arvostelut laitettu paperille.