Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2007 - Kesä ja syksy 2007

1.6 Akun uusi omistaja kertoo:
Silloin kun lähdettiin Lappeenrannasta meille päin niin siinä ennen Saimaan kanavan siltaa oli nakkipaketti siis hotastu alkupaloiksi ja kaikki keskittyminen Akulla meni siihen tyhjään nakkipakettiin joka pyöri auton lattialla. Lava-auton nykivä meno aiheutti pieniä vaikeuksia Akulle pitää tasapainoa yllä. Yritin että Aku kävisi maate siihen keskipenkille, mutta toivoton homma kun penkki tilaa oli vain meille kahdelle. Aku etsi paikkaa itselleen ja minä vedin itseäni vinottain jotta Akulla olisi helpompi löytää paikka johon vääntää itsensä kiepille. Meni varmaan tunti ennenkuin Aku asettui paikoilleen viereeni. Mielessä kävi että kuinkahan tämä matka etenee silloin kun Aku pyöri ja pyöri paikkaa etsien. Loppumatka menikin sitten hyvin rauhallisin merkein, menihän siinä Akulta energiat kun parhainta asentoa piti etsiä ja varmaan jännitys minne ihmeeseen tässä ollaan menossa.

Perille päästyämme tultiin autosta ulos ja ensimmäinen minkä Aku teki oli valtaisat paskat ja sen jälkeen tuli merkki ruikku, lähimpään pusikkoon. Harmikseni jouduin heti lähtemään kauppaan ja meidän Kia oli tullut sillä aikaa kotiin, en siis nähnyt Kian ensi reaktiota Akusta. Ilme olisi ollut varmaan näkemisen arvoinen, kerroimmehan että haemme työkaluja iskälle Lappeenrannasta. Kian ensireaktio oli ollut että" onko Ukin Vilkku tullut meille!". Ystäväni Katri ja Make (Kian isä) olivat kertoneet Kialle että se on meidän oma koira, niin Kia oli jotenkin mennyt hiljaiseksi (mietti varmaan että voiko tämä olla TOTTA). Saavuttuani kauppareissulta Kia varmisteli minulta että onko Aku meidän oma koira OIKEESTI!! Kerroin että kyllä se vaan on, ja se on se Aku joka on ollut siinä koppikamerakuvassa jota ollaan katottu joskus netissä. Kia oli aivan onnesta soikeena koko illan Akun saavuttua.
Mielessäni kävi että kuinkahan menee tämä ensimmäinen yö Akun kanssa, tuleeko itkua ja vinkua kuten pentujen kanssa tulee. Ei tullut, nukkui meidän makuuhuoneen lattialla tyynenä koko yön. Laitoin sängyn päähän Akun oman patjan ja sen peitteen, niinhän se Aku-poika siihen vaan köllähti yöpuulle. Omat tutut hajut olivat kumminkin tukena ja turvana. Yö meni rauhassa ja kaikki nukuttiin todella hyvin. Aamulla noustiin ylös ja Aku tervehti meitä uusia omistajia ystävällisesti häntää heiluttaen. Itselläni kun koiria on ollut niin ne ovat olleet pennusta lähtien, niin tämä on ollut jotenkin omalla tavalla jännittävää kun Aku on jo aikuinen, että kuinka se meihin suhtautuu. Rodun suhteen minulla ei pelkoa ole ollut koska olen suomenajokoiria tavannut pienen ikäni mutta tuli jotenkin mieleen, että mitä jos. Tähän väliin voin sanoa että tuntuu tässä vaiheessa että Akua kiltimpää koiraa ei edes ole. Tämä empivä mieli vaan siitä, koska en ole hankkinut aikuista koiraa itselleni koskaan, ei siis kokemusta. Nyt voin mainita että kannattaa ottaa aikuinen koira jos vaan vähänkään tietää hankittavan koiran luonteesta ja käyttötarkoituksesta.

Täytyy sanoa että meillä ei ole ollut ongelmia missään vaiheessa. Katri jokusen aikuisen koiran ottaneena kertoi että siinä mene noin kaks viikkoa kun koira kokeilee kuka käskee, niin meillä ei ainakaan ole moista käyttäytymistä näkynyt. Aku on ollut kuin enkeli kaikille meille. Rajoitin heti alkuun kun Aku oli meille tullut että Kian kaverilauma ei saa tulla katsomaan uutta perheenjäsentä kun vasta sitten kun Aku on asettunut taloksi. Annoin Kialle luvan että yksi kaveri kerrallaan saa tulla tutustumaan Akuun ja se metodi toimi. Viikon päästä kun Aku oli meille tullut niin annoin luvan että ensimmäinen kaveri saa tulla katsomaan Akua. Kiaa kyllä poltteli pitkin viikkoa että saako jo joku kavereista tulla katsomaan Akua jo ennemmin, mutta en antanut periksi. Mielestäni Akun piti tutustua meihin ensin kunnolla, kuka antaa ruokaa, lenkittää, rapsuttaa eniten!!!! ja jne..... Nykyään Kian kaikki kaverit ovat tulleet tutuiksi Akun kanssa. Kaikki tietävät että ovi pitää panna välittömästi kiinni kun tulee sisään, sitä ovea EI saa jättää auki jos Aku on sisällä.
Paras oli kun Make sanoi tytöille että jos haluatte käyttää Akua ulkona niin sitä ei missään tapauksessa saa päästää irti. Te raahaudutte sen perässä niin pitkään kun se pysähtyy, niin tytöt ratkaisi asian ja laittoivat Akulle kaksi talutushihnaa kiinni, kummallekin omat narut joista pitää kiinni. Oli kuulemma hienosti mennyt talutusreissu!! Lähinaapurit katsoneet ehkä pitkään moista. Tässä meidän alueella ei koiria paljon ulkoiluteta niin voi lasten antaa taluttaa rauhassa. Aku tuli lasten kanssa kotiin muitta mutkitta.

Taluttajista tuli mieleen että kyllä se minä olen ollut joka Akua taluttaa ja juoksuttaa. Vuorotyötä kun teen niin ulkoilutus menee sen mukaan. Aamulla, päivällä ja illalla käytän Akua lenkillä. Vuorot voivat vaihdella mutta 3 kertaa Aku käy lenkillä. Kävellen Aku haistelee joka paikan tarkkaan ja huolella. Nartun hajut ovat täyttä nannaa. Nannapaikka haistellaan tarkkaan ja nuollaan, jos haluat jatkaa matkaa niin Akun niskalihakset tekevät töitä että matkasi tyssää siihen. Matka jatkuu leukoja louskuttaen (nartun hajut vieläkin hajuhermoilla). Kaikki koirakaverit kohdataan kävelylenkillä iloisesti häntää heiluttaen ja pientä vinkunaa kuuluu kurkunpäästä. Oli se sitten uros tai narttu mutta halu on kova kohdata kaveri. Taluttajalla on työtä pitää Aku aisoissa jotta ohitettaisiin kunniakkaasti koirakaveri. Olenkin ajatellut että ottaisin light herkkuja taskuuni ja yrittäisin ohittamista herkkujen avulla. Kerron siitä sitten myöhemmin kuinka onnaa ohitus maltillisesti tai sitten ei!
Aku on kaikkia koiria kohtaan todella ystävällinen mutta ehkä liian innokas tekemään tuttavuutta kun taluttaja eli minä, meinaan tulla perässä minne Aku haluaa haistelemaan.
Kävelylenkit ovat erikseen verrattuna pyörälenkkeihin.
Ensimmäinen pyörälenkki tuntui jännittävältä kun en koskaan ollut tehnyt sitä. Kaikki ajatukset pyöri kuinka pysyn pystyssä! Laitettiin pyörään kiinni se juoksutin ja laitettiin Aku kiinni siihen niin poika alko olemaan semmosessa jännityksessä että nyt tulee kivaa!! Mun oma kuvitelma siitä juoksulaukasta oli kauhea. Päästiin Akun kanssa matkaan niin pelko alko hävitä kun Aku menikin niin kuin olin ajatellut. Olin luullut että Aku menee tuhattaja sataa ja että en pysty pidätellä sitä.
Kun huomasin että Aku menee liian kovaa niin jarrutin hivenen niin Akukin jarrutti. Suoralla annoin Akun mennä niin kovaa kuin vaan se halusi. Laukkaa meni varmaan kilometrin verran. Sen jälkeen himmas raviin. Kaks kertaa viikossa ollaan juostu pyörän juoksuttimessa. Yhden kerran Aku näki ketun ja itse olin pyörän päällä, ajattelin että mitä nyt teen, niin jarrutin ja rauhotin Akun haukusta. Aku haukku hetken ja sen jälken kun oli lopettanut niin jatkettiin matkaa. Kettu meni pellon poikki jonka Aku näki, niin siinä kohdassa jossa kettu oli mennyt Aku yritti päästä perään mutta sain Akun houkuteltua jatkamaan matkaa.

Eläimiä muitakin ollaan nähty. Hirvi on ollut tuolla pellolla syömässä, pari juppanaa on siellä myös ollut. Hirveä oltiin Akulle näyttämässä niin ei se hirvi niin kiinostava ollut, vaan taka-alalla oleva jänis. Itse en huomannut jänistä vasta sitten kun Kia huusi "varo äiti jänis!" Samointein olin kumollani pellossa kun Aku oli vetänyt minut kumoon, vainun saatuaan. Tilanne rauhoittui kun sain Akun vietyä lähemmäs kotiovea.
Kärpänen on myös ollut meidän yksi eläin havainto. Se on jotenkin pelottava!! Sohville Aku ei saa meillä tulla, eikä sänkyyn. Kärpänen jos pörisee lähellä niin silmät alkaa sojottaa ylös/alas/sivulle ja niin paljon taakse kun vaan pystyy. Sohvalle hypätään heti turvaan jos siinä vaan istuu mies. Yöllä hypätään sänkyyn myös turviin, joka on myös se ei sallittu paikka. Onneksi tämä kärpäsjuttu on ollut meillä sisällä ainoastaan ja vain kerran. Ulkona Aku tumppaa mehiläiset tassun alle ja näykkii suullaan niitä tappaakseen. Muutama mehiläinen on päivänsä päättänyt Akun toimesta.

Nyt täytyy lopetella kello jo paljon. Meillä menee todellä hyvin, Aku on meidän valopilkku jonka häntä heiluu joka kaapinoveen, pöydänjalkaan, sääriluuhun ja jne.........

8.10.2007.
Akun kuulumiset tulee myöhässä koska meille iski salama ja kone vioittui iskussa.Loman alussa kävi tämä onneton sattuma.Kone meni huoltoon loman jälkeen jotenka kuulumisia vasta nyt saadaan ilmoille.
Talolle ei käynyt kuinkaan vaan salama vioitti puhelinpistoketta,modeemia ja .

Meillä on mennyt kaikki edelleen muitta mutkitta paitsi yhtä yhteenottoa lukuun ottamatta.
Yhtenä alkukesän iltana Aku leikki meidän kanssa innokkaasti omaksi saadulla dinosauruksella(visulahdesta),joka on pehmolelu jonka Kia antoi leluksi Akulle kun tuli taloon.Joka ikinen ilta kun Aku tulee sisään alkaa leikin aika.Juostaan pitkin alakertaa dino suussa ja tuodaan eteen että heitä sitä mulle kiiitooos!!!! Silmiä dinolla ei enää ole eikä sisuskaluja, mutta toimii ihan hyvin leikkikaluna.Aku heittää sitä oman päänsä yli ja ottaa ilmassa kiinni ja yrittää repiä sitä kappaleiksi.Saalishan se dinokin on!
No,mutta tälläkertaa leikki meni liian pitkälle.Olimme koko perhe mukana leikissä ja Aku innostui liikaa ja alkoi innostuksissaan "nylkyttämään"Kiaa.Kia on kumminkin vielä liian pieni ajamaan koiran pois kun se tarraa kiinni innostuksissaan.Isäntä joutui selättämään Akun heti kun tilanne oli päällä,Aku tippui lattiaan ja yritti purra isäntää mutta ote oli isännällä niin kova niskassa,että ei otetta saanut.Tilanne oli sekunneissa ohi.Silloin tyttö säikähti jonkin verran mutta kerroimme että koira innostuksissaan saattaa tehdä niin,mutta se on väärin.Koira yrittää alistaa silloin kun nylkyttää. Tämän kaiken rytinän jälkeen ei Aku ole kertaakaan yrittänyt "nylkyttää" Kiaa.
Välillä saa emäntä kokea kun Aku tykkää tytöistä,mutta minulla on sentään jonkun verran voimaa palauttaa Aku maan pinnalle.Aku tekee sitä kyllä harvoin mutta yrittää välillä kokeilla.
Kaikki leikit menee nykyään hyvin ja Aku tykkää niistä.Akun tullessa sisään niin me monesti piilotetaan herkkutikku olkkariin jemmaan ja Aku hakee sitä ja aina löytää sen.Vedetään tikkua pitkin lattiaa ennen kuin Aku tulee sisään.Haun aikana Aku käy kuin veturi joka on meistä hauskaa.Kuola valuen Aku nauttii löytämästään tikusta ja saa aina kehuja löydöstään.

Kuten olen tässä alkussa sanonut niin Aku on päässyt sisään aina yöksi.Kopissa/ulkona ei Aku ole yöaikaan kertaakaan ollut kun on meille tullut.Ulkona Aku on ollut päivät viidentoista metrin vaijerin välillä kuuden metrin narun päässä.Tilaa on ollut pitää reviiriä talon ja pihan välillä.Aku pääsee aina kun on ulkona, tervehtimään vieraita ja terassilla istujia,varsinkin terassilla istujat ovat kovassa huudossa koska heiltä saa aina pitkät rapsutukset.Narussa kun Aku on ollut niin ei ole käynyt kuinkaan, vaikka ikänsä on ollut tarhassa.

Kesällä tuli ostettua asuntovaunu jolla reissattiin heti alkuunsa reilut 2000 kilometriä suomea ristiin rastiin.Pysähdyksissä oltiin noin kaksi päivää paikasta riippuen.Aku otettiin tietenkin mukaan reissuun.Ensin mietinkuinkahan reissaaminen sujuu kun koiralla on kumminkin kokoa jonkin verran.Mutta me mahduimme kaikki 4 pyörimään vaunussa aikasta hyvin.Akuhan sisään päästessään meni sänkyyn nukkumaan muina miehinä.Lupa Akulla olikin mennä koska vaunussa tilat ovat mitä ovat.Ei meillä niin ahdasta ollut kuin eräällä perheellä jolla oli 3 lasta ja sakemanni uros vaunussa!! Kesä on siitä mukavaa aikaa tuossa touhussa että koira voi olla ulkona päivät.Aku nautti kun sai löhöillä filttinsä päällä ja seurailla mitä ymprillä tapahtuu.Kaikki on kumminkin pienissä pihoissaan ja kaikki esim.ruoan laitto tapahtuu ulkona niin Akulla oli makkarat ihan hollilla joka päivä.Mikäs siinä kesä päivää vietellessä!! Koirakaveritkin kävelivät välillä ohitse ja Akukos se tervehti kaikki iloisella hännän heilutuksella ja vikinällä.Paitsi kaikki sakemannit ja colliet saivat kuulla kunniansa niistä Aku ei tunnu välittävän ollenkaan.Akun kanssa on helppo matkustaa meni sitten minne tahansa.
Kalajoella oli hauska kokeilla ensimmäisen kerran tuleeko Aku luokse kun päästiin kokeilemaan kuinka Aku toimii koiratarhassa.Tarhan ovella päästettiin Aku irti(muita koiria ei ollut tarhassa).Aku otti heti etäisyyttä meistä ja tietenkin haisteli kaikki paikat kun kavereitten jälkiähän oli jokunen kyseisessä tarhassa.Yritin kutsua Akua luokseni niin ei paljon reagoinut kutsusta.Menin kyykkyyn ja kutsuin uudelleen niin sieltähän se poika tuli,rapsutin Akua ja annoin jatkaa tutkimuksia tarhassa.Jonkun aikaa Aku jaksoi pyöriä tarhassa mutta kun oli aika lähteä niin se meni tarhan ovelle ja näytti että voitais mennä jo.Antoi nätisti laittaa itsensä taas kiinni ei ongelmia sen suhteen.Tarhassa käytiinkin sitten muutamaan otteeseen sillä reissulla kun huomattiin että kyllä Aku kiinni antaa ilman makupalojakin.

Oltiin reissattu jokunen aika ja päädyttiin Manamansaloon jossa metsää sitten riitti silmän kantamattomiin.Mänty metsää ja todella hyvää vaellus maastoa.Siellä kerettiin olla kylläkin vaan yksi päivä mutta tapahtumia riitti kumminkin.Oltiin saatu vaunu paikoilleen ja kauppaan piti lähteä 5 kilometrin päähän ja ajateltiin että otetaan Aku mukaan.Kaupan pihaan päästyämme jätimme Akun autoon ja jonkun ajan päästä alkoi varashälytin huutamaan ja tietenkin jouduimme hakemaan Akun autosta.Kaikki me halusimme mennä kauppaan valitsemaan mitä teki illalla mieli napostella, niin päätimme laittaa Akun kiinni puuhun joka oli lähellä kaupan ovea.Kaupassa oltuamme ehkä noin 4 minuuttia ja kassalle jo suuntaamassa ,mieleeni tuli käydä katsomassa miten Akulla menee.Ovelle päästyäni huomasin kuika tutun näköinen koira tallustelee irti ja nuuskii kukkia joita oli kasvatettu kaupan pihaan.Kassaneitikin tokaisi meille huomattuaan että Aku on irti että"onko innokaskin ajokoira kun on irti!!".Vastausta en kerennyt miettiä kun päässä vaan soi että miten saan Akun kiinni ennenkuin löytää hajun ajettavasta otuksesta.Ei muutakun avasin rauhalisesti kaupan oven ja kutsuin Akua luokseni.Aku oli kiinni puussa niissä valjaissa ja oli saanut itsensä irti niistä.Minkäänlaista merkintää omistajasta ei olisi ollut koska kaulapanta johon on painatettu Akun nimi ja omistajan puhelinnumero oli vaunussa.Onneksi Aku tuli luokseni kun avasin kaupan oven ja heilutti häntää merkkinä että" voinko tulla kauppaan kanssanne".Otin Akua niskavilloista kiinni ja huusin että Kia tuo valjaat puun ympäriltä että saan Akun kiinni.Itse asiassa tämä kaikki sählinki oli sekunneissa ohi mutta se tuntui iäisyydeltä kun näin Akun irti.Saalistus maastoa Manamansalossa olisi Akulle riittänyt silmän kantamattomiin.Aku kumminkin haisteli meidän jälkiä kauppaan ja se oli pelastus kaikelle, muuten olisimme joutuneet viettämään loman loppuajan odotellessa Akun saapumista reissultaan.

Loppuloma meni mallikkaasti ja me kaikki nautittiin ilmoista .Uimassakin Aku kävi moneen otteeseen kun oli kuumaa niin se nautti olostaan kun vesi viilenti ihoa jonkun verran.Kuvia ei tullut otettua kyllä niistä uinti reissuista mutta mielessä ne ovat kumminkin.Hieman Akua joutui houkutella uimaan mutta kun heitti kepin tai usutti että hae,hae niin Aku hyppäsi veteen.Varsinkin juhannuksena Aku kävi mökkirannassa useasti uimassa.Makkaroitakin tuli piilotettua pari kun Aku sai grillattua makkaraa joka oli hivenen kuumaa syötäväksi, niin Aku ratkaisi ongelman piilottamalla makkarat.Niinhän me ajateltiin että sinne meni hyvät makkarat ja jäivät syömättä.Seuraavana iltana kun me kaikki olimme kokoontuneet makkaran paistopaikalle Aku tietenkin mukana,niinhän se Aku-poika kaivoi eilisiltana piilottamansa makkarat ja söi ne muina miehinä suihinsa.Hyvää oli vaikkakin hiekkakuorutuksella!! Kotipihassakin on piilotettuna siankorvia,puruluita ja yksi aito luu lihoineen pahan päivän varalle.Saattaa olla "kypsiä" kun Aku kaivaa ne syötäväkseen.

Nyt syksyllä ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja kerran vasta metsällä.Tällähetkellä Akulla on kennelyskä joten kaikki rasitus on kiellettyä.Yskä on ollut viikon mutta on paranemaan päin yskii ehkä 2 kertaa enää päivässä joka on vähän verrattuna kun yskä alkoi.Tuntui että Akulla on joku tikku suussa tai jotain kun se yritti kakoa.Kakoi niin pitkään että tuli vaahtoa suusta ja monta kertaa päivässä.Riipi sydäntä kun kuunteli moista.Eläinlääkäri sanoi että kennelyskä on sama kuin ihmisen flunssa joten siihen ei ole lääkettä.Yskänlääkettä olisi voinut antaa mutta lääkäri oli sitä mieltä että se kumminkin pitkittää parantumista kun koiran oma puolustusmekanismi kumminkin auttaa kun koira saa yskiä.Lääkettä emme siis ottaneet joten näin se vaan paranee itsestään.Viikon päästä Aku on taas kunnossa koska paranemisen merkkejä on jo huomattavasti.

Esimmäinen metsä reissu oli 2.9 sunnuntaina, läsnä minä(emäntä),isäni ja hänen metsästyskaverinsa.

Aamulla noustiin Akun kanssa 04.30 ja Aku mietti mitä toi mamma nyt tähän aikaan oikeen nousee mutta käveli perässä ja seurasi liikkeitäni.Lauantaina ostin Akulle huomioliivin jota sovitettiin illalla ja se oli siinä.
Laitoin aamutoimien jälkeen Akulle liivin päälle ja ajattelin että se hyppii innoissaan kun laitetaan liivi päälle mutta Aku olikin yllättävän rauhallinen vielä.metsällä
Lähdimme matkaan ja ajoimme paikkaan jossa oli sovittu että treffataan isäni kanssa.Joka pysähdyksellä Aku nousi takapenkiltä ja tarkkaili tilannetta että mitä nyt tapahtuu.Ei nämä pysähdykset mitään mutta kun pääsimme pienelle hiekkatielle niin Akun mielenkiinto heräsi ja tuskin pysyi takapenkillä.Vinkui,vinkui ja vinkui ennen kuin pysähdyimme jokusen kilometrin jälkeen.Paikalle saavuttuamme annoimme Akun haistella aluetta jossa tulisimme päästämään sen irti.Isäni Aku sai haistella ja isäni kaveri oli tulossa myöhemmin joten odottelimme häntä ennenkuin päästäisimme Akun irti.Kaikkien ollessa paikalla annoimme Akun vielä tutustua kaikkiin läsnä oleviin ja joimme kahvit yhdessä Akun haistellessa ympäriinsä.Muutaman haukunkin hajun suuntaan Aku antoi kajahtaa.
Sää oli kyllä tosi huono verrattuna edelliseen päivään.Vettä satoi koko päivän. Minä sain valita päivän milloin Aku voi mennä niin valitsin sunnuntain joka oli huonompi.Isälläni on oma ajokoira joka ajaa aina toisena päivänä kuin Aku.Molemmat uroksia joten sujuu erikseen paremmin.Kai?
Koitti aika milloin Aku päästettiin irti.Aku haisteli tarkkaan ympäristön mitä ei ollut vielä päässyt haistelemaan ja teki lähietäisyydelle isot jöötit ennen metsään menoaan.Isäni kaveri kysyi että"onko tämä ensimmäinen kerta kun Aku on sulla metsällä?".Vastasin että "On ja se vähän jännittää".Muistetaan että minulla ei ole aseenkantolupaa mutta olen ollut mukana metsällä isäni kanssa pienestä pitäen ja tykännyt jännityksestä, millon se pupu oikeen tulee hollille.Se kaikki kuiskailu,hiipiminen,hiljaa oleminen on jännää.Mukana olen kulkenut vielä aikuis iälläkin.Nautin ulkona olemisesta täysin rinnoin.Alussa me keskusteltiin kuinka isäni koira tekee metsällä ollessaan ja senhän minä jo tiesinkin mutta minulle tuli mieleen että Aku on Aku eikä mikään Vilkku.Aku lähti metsään ilman tutkaa.Siis tämä Vilkku(2v) tulee aina aikaajoin katsomaan missä isäni on ja jatkaa matkaa.Minulla tuli heti mieleen että Aku on vieraassa paikassa kuin on tottunut metsästämään.Naisena hätä tuli käteen.Olin luottanut mitä konkarit sanovat että koira tulee takaisin mista on lähtenyt.Vilkku ainakin tulee.
Tämä kaikki pyöri mielessäni heti alusta saakka mutta tiesinhän minä että metsästys on odottelemista ja odottelemista.
Haukun haukkua ei kulunut mistään suunnasta vaikka kolmattatuntia oltiin odoteltu.Alussa isäni kävi autolla katsomassa missä Aku voisi olla ja näkikin Akun viilettämässä peltoaukeaa pitkin.Ilman liiviä ei olisi Akua huomannut.Takaisin tullessaan Isäni sanoi että näki Akun jolkottelemassa pellolla mutta ajoa ei ollut päällä.Sade on tehnyt tehtävänsä.Sen jälkeen Akua ei nähty.Yritin käydä pellolla huhuilemassa Akua makkaroiden kanssa mutta oli jo jatkanut matkaansa muualle.
Meillekin alkoi tulla nälkä ja aloimme loimuttaa lohta aikamme kuluksi.Juttu lensi maan ja taivaan välillä.Välillä jäätiin kuuntelemaan josko haukkua kuuluisi mutta ei mitään.Taisi tulla välillä hallusinaatioita kun korvaan kuului selvä haukku mutta ei se ollut.Minun korva!Odotus alkoi tuntua toivottomalta 7 tunnin jälkeen.Isäni kaverin oli lähdettävä kotiin ja isälläni oli univelkaa joten sanoin että menee nukkumaan ja minä jään tänne odottelemaan josko Akua kuuluisi.Päätin sämalla että lähden katsomaan lähi maastoja autolla josko näkisin vilahdukselta Akua.Koiranmakkaraa oli mukana jolla voisin lahjoa Akun jos näkisin.Ei näkynyt joten palasin takaisin lähtöpaikkaan.Olin paikallani ehkä noin tunnin ja muut olivat poissa,kaikki tuntui toivottomalta että Aku tulisi.Olisn ostanut iltalehden jota olin aikonut luke odotellessani niin ensimmäisen aukeaman avattuani puhelin soi,tuntematon numero.Siellä puhui mies joka oli saanut Akun kiinni, jahtaamassa kissoja aitan alta.Mies kertoi koordinaatit missä asuu ja sanoin hakevani Akun heti.Luulin että mies on joku kissojen kasvattaja kun oli niin äkäinen puhelimessa,mutta hänellä oli itsellään suomenajokoira narttu joka oli saanut pennut 7 viikkoa sitten.Kissat olivat miehen naapurin kissoja ja naapuri oli luullut Akua miehen nartuksi.Olisko ollu vihanen naapurille.
Saavuttuani hakemaan Akua niin se oli todella nolona.Kiinniotettuna,nöyryytettynä,todella väsyneenä ja nälkäisenä.Ilme oli toivoton Akulla"miten tässä näin kävi".Tyttö kiinnosti kumminkin vielä vaikka oli todella väsynyt.Kiitin miestä joka oli saanut Akun kiinni ja otti soittaakseen minulle.Vaikka puhelimessa tuntui että mies voisi tappaa niin paikan päällä mies puhui koirista ja metsästyksestä mielellään.Kehui kuinka Aku on kiltti ja rauhallinen luonteeltaan.Ja niinhän se onkin!
Tästä siis opimme että tutka on koiralla oltava.Muuten ei ole mitään hajua missä koira pyörii ja tulee hätä omistajalle.Toiset tulee takas ja toiset ei.
Ensi kerralla Akulla on tutka kun pääsee tosta yskästä.

T:Aku ja muu talonväki