Suomenajokoira.info - Tervasmetsän Aku - Vuosi 2001 - Alkutalvi 10-12 kk

22.10 olin lähdössä metsään kun seitsemänvuotias siskonpoika Olli sanoi haluavansa mukaan. Mikäs siinä. Mukaan hän otti aseenkin, amerikkalaisen M60 muovikopion. Olisi meillä ainakin tulivoimaa. Aamuyöllä oli satanut joten keli oli huono. Yhtään haukkua ei kuultukaan, mutta hyvästä ulkoiluhetkestä se kävi.

29.10 viikon tauon jälkeen tehtiin nopea jaloittelulenkki. Koko yön ja aamullakin vielä oli satanut joten ajoa ei saatu. Metsässä oltiin vain reilut 1,5 tuntia. Sen jälkeen vietiin koira kotiin ja lähdettiin Peten kanssa etsimään lintuja. Ei päästy ampumaan niitäkään.

30.10 oli kiva aamupakkanen. Aamun aikana sattui tapahtumia vähän liikaakin. Hyvin tuoksuvat yöjäljet innostivat Akun haukahtelemaan muutaman kerran yöjäljelle. Haukahtelu jatkui ihmeellisenä etempänä ja luulin Akun haukkuvan hirveä, samanlaista innotonta haukkua se oli. Kun kävelin lähemmäksi huomasin ajon olevan täydessä käynnissä. Ihan hyvä ajo olikin, parikymmentä minuuttia. Vähän myöhemmin seisoskelin paikoillani muutaman minuutin koiraa odotellessani ja pois lähtiessäni huomasin jäniksen kykkivän vain noin viiden metrin päässä. Lähdin hakemaan Akua paikalle. Matkalla välähti että olisipa hienoa saada videolle kunnon äänekäs perslähtö. Soitinkin siskolleni Tiinalle että ottaisi kameran mukaan. Otin koiran kiinni ja kävin hakemassa kameran. Noin puolen tunnin kuluttua olin samalla paikalla Aku hihnassa toisessa kädessä ja videokamera toisessa. Kamerasta loppui akku saman tien. Kirosin tilannetta ja koska tilanne oli ainutlaatuinen, päätin palata kotiin lataamaan akkua. Vartin maltoin latailla ja taas autolla kohti jänistä. Ensin kuvasin hetken piilottelevaa jänistä ja sitten päästin Akun irti. Houkuttelin sen lähtemään oikeaan suuntaan koko ajan kuvaten. Jänis päästi koiran parin metrin päähän ennen kuin lähti. Ja lähti kirjaimellisesti kuin jänis makuulta, nauhalla näkyy vain vilaus. Kiljuvan Akun sain kuvattua hitaampana helpommin. Ajoa kesti kymmenkunta minuuttia jonka jälkeen otin koiran kiinni. Oli aika lähteä kotiin, vettäkin alkoi sataa. Heti kun saan muutettua videon digitaaliseen muotoon niin siirrän sen tänne sivuille muidenkin katsottavaksi. Nauhoitin myös Akun haukkua, senkin saan toivottavasti siirrettyä. (Löytyy täältä, 4.11.2001)

31.10 lämpötila oli nollan vaiheilla ja lunta satoi. Sillä hiutalekoolla korkeita hankia ei syntynyt mutta maassa näkyi muutamia hiutaleita siellä täällä. Hajuja tuntui olevan taas paljon ja sieltähän se jäniskin lopulta löytyi. Noin viiden minuutin ajon jälkeen huomasin jäniksen keskellä peltoa ampumaetäisyydellä mutta päätin antaa ajon jatkua. Aku saapui paikalle vasta kymmenen minuutin päästä, jälkeä pitkin ajaen ja selvitti paluuperän pellolla ja jatkoi vielä kymmenkunta minuuttia. Kokonaiskestoksi kirjasin 23 minuuttia. Hyvää oli se että Aku selvitti muutaman pidemmän hukan eikä heti lähtenyt etsimään isäntää. Ajo hävisi lähelle tietä joten kun ajo ei jatkunut vajaassa tunnissa, otin Akun kiinni ja siirryttiin vähän eteenpäin toiseen paikkaan. Uutta ajoa ei sitten enää saatukaan. 

8.11 olimme Immolassa ampumassa ja lopettelimme siellä puoli yhden aikoihin. Reilu tunti siitä olimme Manon ja Vornasen kanssa jahdissa. Maassa oli vielä rippeitä parin päivän takaisesta lumisateesta. Lopulta lähti ajokin. Noin vartin päästä näin jäniksen ja ammuin noin kolmestakymmenestä metristä pari kertaa. Siihen jäi. Menin kameran kanssa odottamaan koiraa. Sillä välin jänis oli hävinnyt. Aku tuli pian paikalle ja löysi jäniksen noin viiden metrin päästä piilosta. Se oli vielä hengissä ja aloitti sen surkean itkunsa. Sain sen onneksi nopeasti lopetettua. Jäniksen huuto on yksi karmeimmista äänistä, aivan kuin pieni lapsi itkisi. Mutta Aku oli onnessaan ja sai kovasti kehuja. Vartti tästä oli niin pimeä ettei kunnolla eteensä nähnyt.

9.11 jatkoimme jahtia heti aamusta, aikaa ei ollut kuin parisen tuntia. Aku otti ensimmäisen kerran yhteyttä 45 minuutin jälkeen. Seuraavan kerran näin Akun kun vihelsin sen pois kotiin lähtiessä. Muutamia haukahduksia kuului metsästä mutta mitään kunnon ajoa ei ollut.

12.11 oli ihmeellinen aamu. Ajo lähti puolessa tunnissa aivan minun läheltäni. Ensin se suuntautui pois päin mutta alkoi sitten tulla minua kohti. Jätin repun ja haulikon siihen ja menin kameran kanssa polkujen risteykseen. Aivan kohta jänis vilahtikin polun yli mutta en ehtinyt ottaa kuvaa. Odottelin jänistä toiselle polulle ja samassa se tulikin sinne. Ja lähti tulemaan suoraan kohti. Otin ensimmäisen kuvan kun jänis oli reilun viiden metrin päässä. Salamavalon välähdyksellä ei ollut mitään vaikutusta vaan jänis jatkoi tulemistaan ja kävi makuulle reilu puoli metriä minun jaloista. Järkytyksestä toivuttuani tajusin ottaa muutaman kuvan ja samalla huomasin Akun olevan toisella polulla kymmenen metrin päässä. Vihelsin Akua koska ajattelin ottaa hienon kuvan kun vauhti olisi kovaa. Mitä vielä. Jänis antoi koiran haistella itseään hetken. Aku taisi olla yhtä ymmällä kuin minä. Sitten lähti jänis. Olin niin ihmeissäni että kuvat jäivät siitä sessiosta ottamatta, katselin vaan suu auki. Jänis juoksi aika hiljaa koska ei pystynyt jätättämään koiraa juuri ollenkaan. Jänis teki kurvin pellolla ja juoksi taimikkoon Aku aivan kannassa kiljuen. Ajo loppui parikymmentä metriä tästä aivan yht´äkkiä. Oli ihan hiljaista jolloin tiesin että Aku oli saanut jäniksen kiinni. Menin paikalle ja löysin Akun leikkimässä kuolleella jäniksellä. Kehuin koiraa tietysti ja laitoin jänön reppuun. Soitin saman tien Riistantutkimuslaitokselle ja kysyin että tutkivatko he jäniksien mahdollisia sairauksia. Eivät tutki, mutta antoivat EELA:n numeron. Se on jokin eläinlääkintälaboratorio Helsingissä. Soitin sinne ja sovin että lähetän jäniksen matkahuollossa. Vastaukset he ilmoittavat myöhemmin. Kunhan vaan se ei olisi jänisruttoa. Setänihän kertoi pari kuukautta aiemmin että hän oli tappanut yhden sairaan jäniksen pihastaan kepillä ja haudannut sen. Matkaa hänen kotiinsa ei ole kuin puolisen kilometriä. Toivotaan parasta. Iltapäivällä menimme uudestaan metsään koska aamun lenkki oli keskeytynyt. Aku oli nykyiseen tapaansa ollut jo pitempään poissa ja ajattelin ottaa repun selästäni ja käydä lueskelemaan lehtiä ajankulukseni. Katsoin taakseni ja näin että jänishän se siellä juoksi harvassa kuusikossa. Menin odottelemaan koiraa, mutta Aku tuli vasta puolen tunnin kuluttua paikalle. Tuuli oli melko kova ja koska Aku on taitaa olla melko kovasti ilmavainuinen, jäljen suunta ei heti selvinnyt. Mutta jo parin minuutin kuluttua Aku oli hävinnyt jäniksen perään. Ajo lähti kaukaa, kuulumattomista. Tuli kyllä minua kohti mutta suuntasi lopulta sivulle ja hävisi taimikkoon. Aku kävi kurkkaamassa minua ja meni takaisin etsimään, tuloksetta. Päivä alkoi olla pulkassa, ajoa kymmenisen minuuttia.

Marraskuun puolivälissä näytti hyvälle. Lunta satoi paljon. Nyt alkaa ajo kulkea, ajattelin. 17. ja 18. päivä oli suvikeli. Mutta silloin en päässyt jahtiin. Maanantaina 19.11 menimme Ollikaisen ja Vornasen kanssa. Neljän asteen pakkanen oli kovettanut hangen pinnan kovaksi. Toisen takajalan ulkosivu kuluikin verille. Jälkiä oli paljon muutaman hehtaarin kuusikko oli niin täynnä jälkiä ettei Aku saanut jänistä jalkeille koko päivänä. Pitkään se jaksoi olla poissa ja välillä haukahtelikin innostuksesta, mutta kunnon ääntä ei kuultu. Alueella oli melko tuoreita ketunkin jälkiä. Alkuun Aku haistelikin niitä mutta kieltelin hiukan ja pyyttelin koiraa pois. Pois lähtiessä koiraa odotellessani kuulin Akun haukahtelevan melko lähellä. Viheltelin vähän mutta haukahtelu vain jatkui. Sitten se muuttui jo ulvomiseksi hetkittäin. Välillä se kuulosti sen verran pahalta että se pisti minut juoksemaan. Luulin että sudet ovat Akun kimpussa tai sillä on muuten jokin hätä. Paikalle päästyäni haukku kuului jo toisesta paikasta ja silloin tajusin että nythän se yrittää ajaa jotain. Haukahtelu oli vähän samanlaista kuin kesällä ne haukut joita luulin hirvihaukuiksi. Otin koiran kiinni ja jäljistä päätellen Aku haukkui kettua. Tiedä vaikka ne aikaisemmat hirvihaukutkin olivat kettuhaukkua. Toruin koiraa koska en haluaisi koiran oppivan ajamaan kettua koska se vaatii yleensä monta miestä mukaan ennen kuin on toivoa ketun saamiseksi. Minä käyn pääsääntöisesti yksin. Jännä homma kun sulan keli aikaan sitä toivoo lunta että näkyisi jäljet. Nyt kun oli lunta, mutta metsä täynnä jälkiä, sitä toivoi että kun ei olisi lunta niin voisi olla helpompaa... Nyt minulla onkin parin viikon tauko jahdissa sillä seuraavilla vapailla menen tuomarikokelaaksi ajokokeisiin. Mutta sen jälkeen muutama työpäivä ja sitten ei töitä kahteen viikkoon. Jänikset varokaa.

Viikonloppuna 23 - 24.11 olin Särkisalmella ajokokeissa tuomariharjoittelijana. Lauantaina pääsin kotiin kolmen maissa. Nappasin Akun autoon ja ajoin setäni pihaan Ristimäkeen ja päästin Akun jaloittelemaan. Alkoi jo hämärtää ja vajaan tunnin päästä oli jo niin pimeää että otin Akun kiinni kun se tuli katsomaan että mitä ihmettä täällä pimeällä tehdään. Ajoa en odottanut eikä sitä tullutkaan. Mutta kyllä se tunnin lenkki vastasi ainakin parin tunnin kävelylenkkiä hihnassa. Pääsi isäntäkin helpommalla.

Maanantaina 26.11 saapuivat Akun kiinniottaman jäniksen tutkimustulokset. Jänölle oli tehty monipuoliset tutkimukset Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELAssa. Tuloksetkin tulivat suoraan kotiin. Todella hienoa toimintaa. Jänistä vaivasi Toksoplasmoosi. Se on melko tavallinen tauti jäniksillä. Sen aiheuttaa yleensä kissojen ulosteiden välityksellä leviävä yksisoluinen parasiitti. Se voi tarttua myös ihmiseen, mutta ei aiheuta oireita, pienen nuhakuumeen ehkä. Raskaana oleville naisille tartunta on haitallinen, koska se voi aiheuttaa vaurioita kehittyvälle sikiölle. Tästä syystä raskauden aikana naisia kehotetaankin välttämään kissoja. Toksoplasmoosi tarttuu jäniksiin niiden syötyä kissojen ulosteiden saastuttamia heiniä tms. Tartunta tappaa jäniksen noin viikossa. Oireena on verinen vaahto sieraimista, joka johtuu keuhkojen verenvuodosta. Tämän jäniksen pernakin oli 3 - 4 -kertainen normaaliin verrattuna. Kirjeessä sanotaan että jos huomataan muutoksia jäniksen sisäelimissä, ne tulisi aina lähettää tutkittaviksi. Näin saadaan varmuus sairaudesta, koska monet niistä voivat tarttua ihmisiin. Ohjeita saa soittamalla EELAan, puhelin sinne on 09-393 101.

Joulukuun ensimmäisenä kävimme veljeni Jussin kanssa jahdissa. Ilma oli kaiken puolin sopiva mutta metsä oli aivan täynnä jälkiä. Muutamia haukahteluja kuulimme mutta ajoa ei niistä tullut.

3.12 olin yksin Akun kanssa. Ensimmäinen ajo lähti melko nopeasti ja jänis juoksi suoraan Kontiosaareen joka on rauhoitettua aluetta. Vartin ajon jälkeen Aku tuli pois ja nytkään en voinut ohjata sitä takaisin etsimään jänistä. Toinen ajo kesti saman verran. Hukka tapahtui tiheässä kuusikossa jonka pohja on karkea ja jossa on jälkiä niin paljon etten ihmettele yhtään jos koiralta häviää jäljet. Aku etsi ahkerasti ja noin tunti edellisestä kuului kymmenen minuutin ajo. Oliko sama vai eri jänis, en tiedä.

4.12 olimme Askolan kanssa vuorostaan. Aamulla satoi jäätävää tihkua joka onneksi ei tehnyt hangesta entistä karkeampaa. Perinteitä kunnioittaen ajo lähti heti kun olimme saaneet nuotion tulille. Maltoimme kuitenkin syödä mutta ajokin loppui jo kymmenen minuutin jälkeen. Hukkapaikalla oli tie ja muutenkin jälkiä ihan riittävästi.

5.12 oli suunnitelmissa olla vain tunti pari metsässä, olihan se jo kolmas aamu peräkkäin. Päästin Akun irti ja tehtyään tarpeensa, Aku kiihdytti tietä metsätietä pitkin jo vähän vinkuen. Parin minuutin ja puolen kilometrin päässä kuului jo ajo. Itse en nähnyt kovalla tiellä jälkiä mutta epäilemättä joku siinä oli juossut aivan hetkeä aiemmin. Ajo suuntautui poispäin ja kävelin perästä. Välillä oli pitkiäkin katkoja ja odottelin jo Akun tulevan mutta ajo vain jatkui. Kertaakaan en päässyt kovin lähelle ajoa. Noin neljän kilometrin päässä lähtöpaikassa soitin jo isälle että tulisi vähän apuun koska kävelin jo itsekin jäällä ja tutka näytti koiran menevän yhä kauemmaksi. Kohta Aku tulikin juosten ja peruutin isän hälytyksenkin. Ajo kesti tunnin ja viisi minuuttia. Heti kun olin kuittaillut Akulle että ajoja pitäisi jatkaa niin kauan kun isäntä käskee lopettamaan, Aku näyttää mallia ensimmäisellä yli tunnin ajolla. Hienoa. Ajo ei sujuvuudeltaan ollut kovinkaan hyvää, mutta parasta oli keston lisäksi hyvä hukkien selvittelyinto. Kuten ottamastani valokuvastakin näkyy, jälkiä on välillä mahdotonta seurata. Ajon kulkeminen suoraan ja haukun ollessa välillä vähän kummalta, sai minut miettimään ketunkin mahdollisuutta. Yritin katsella ajojälkiä, mutta mitään todisteita ketusta en löytänyt. Onneksi viikonlopuksi on luvattu lumisadetta joten maanantaiaamuna pitäisi olla hieno keli, vanhat jäljet häviävät häiritsemästä, toivottavasti.

Sähköpostitse on minulta kysytty että aionko käyttää Akua astutuspuuhissa. Omana tavoitteena on kouluttaa Akusta mahdollisimman hyvä ajokoira, johon olen itse tyytyväinen. Siihen kuuluu myös ajokokeissa käyminen, jos edellytyksiä löytyy. Sieltä kautta saadaan "todisteita" ajotaidoille. Ja jos joku näiden perusteella uskoo saavansa haluamiaan ominaisuuksia Akusta sen jälkeläisille, Aku on ilman muuta käytettävissä. Kovasti se on ainakin treenannut, pihdit ovat kiinni jalkaa vasten lähes välittömästi kun tarhaan menee. Nyt tosin suurin innostus näyttäisi onneksi olevan ohi.

10.12 alkoi toinen lomaviikkoni, metsästyksen merkeissä. Kävi niin kuin aina Akun kanssa. Muutaman päivän tarhassa olon jälkeen ei ensimmäisenä jahtipäivänä oikein homma toimi. Tuntuu kuin virtaa olisi liiaksi ja keskittymiskyky häiriintyy. Hommaa ei viedä loppuun asti vaan välillä käydään etsimässä isäntä. Keli oli hyvä, ajoa kuultiin parikymmentä minuuttia, mutta johonkin se taas sotkeentui. Tosin maastokin oli paikoin kuvan kaltaista, ei niitä helpoimpia.

Seuraavana päivänä oli enimmät höyryt päästetty ja homma toimi ihan hienosti. Ajoa kertyi ensin yli tunnin. Jänis ei kiertänyt yhtään vaan juoksenteli sinne tänne. Kävelin paljon ja kun Aku palasi ajosta olin valmis kotiin lähtöön. En kytkenyt Akua vaan annoin sen kävellä vapaasti. Kun Aku meni metsän puolelle, alkoi ajo lähes heti. Sitä ei kestänyt kuin parikymmentä minuuttia.

13.12 kävimme isän kanssa metsässä. Kun löysimme jälkiä, niitä oli liikaa. Muualla taas ei ollenkaan. Sopivaa yksittäistä yöjälkeä ei löydy. Akun ongelmahan se on, joten emme ottaneet siitä liikaa paineita. Valmistauduimme jo kotiin lähtöön, kun ajo lähti. Minuutin jälkeen jänis juoksi kymmenen metrin päästä meidän ohi ja Aku iloisesti haukkuen perästä. Sen verran jänis taisi huomata meitä että suuntasi suoraan puolen kilometrin päässä olevalle tielle. Siellä otin Akun kiinni. Parempi lyhyt ajo kuin vaaratilanteita autojen kanssa. Ajoa kertyi kymmenisen minuuttia.

19.12 aamulla oli satanut lunta koko yön. Tiesin ettei metsässä olisi jäljen jälkeä, mutta lähdettävä oli. Olihan jo Akunkin aika päästä lenkille. Reilu pari tuntia ja muutama kilometri taivallettiin, yhtään jäniksen jälkeä en nähnyt, en vanhojakaan. Aku löysi hirven teurasjätteet kuusikosta, ja haukkui muodon vuoksi niitä. Muuta haukkua ei kuulunut. Hyvästä lenkistä se kävi, molemmille.

20.12 aamuksi oli sovittu työporukan yhteinen jänisjahtipäivä Lappeenrantaan. Vain yli 15 asteen pakkanen voisi peruuttaa sen, näin sovimme. Aamulla katsoin ensimmäiseksi lämpömittariin, - 12 astetta. Jes, ei kun menoksi. Ulos mennessäni piti miettiä kahdesti, jumalaton pohjoistuuli oli pakannut oven eteen yli puolen metrin kinoksen. 12 astetta pakkasta ja kova pohjoistuuli tekivät päivästä muistettavan. Tosin ei siellä metsässä liian kylmä ollut. Jälkiä etsittiin hangessa tarpoen ja välillä oli jopa kuuma. Tosin päälle olin laittanut koko vaatearsenaalin mitä minulta löytyi. Meitä oli yhteensä kahdeksan miestä ja kaksi ajokoiraa. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen löydettiin ensimmäiset yöjäljet. Aku ei oudossa maastossa uskaltautunut kauaksi lähteä joten se ohjattiin ensimmäisenä jäljille. Noin viiden minuutin jälkeen kuului ensimmäiset herättelyt. Samalla saatiin toinenkin koira jäljille. Kohta alkaisi tapahtua. Kohta kuuluikin ajoa. Aku se ei ollut. Aku ei lähtenyt ensinkään toisen koiran mukaan vaan juoksenteli meidän lähellä lähes koko päivän. Tilanne oli Akulle täysin uusi. Ennen olin käynyt yleensä yksin Akun kanssa metsässä, tutuissa paikoissa. Nyt meitä oli kahdeksan, uusi paikka, kova pakkanen ja toinen koira. Hyvää kokemustahan se vaan on. Toinen koira ajoi ihan hyvin, jänis pyöri todella pienellä alueella, mutta kahdeksan ympäriinsä levittäytynyttä miestä ei nähnyt jänistä kertaakaan. Ihme homma, yksi poukkujänis näkyi. Parin tunnin tepastelun jälkeen alue oli niin täynnä jälkiä että aloimme siirtyä nuotiopaikalle. Matkalla oli yhdet yöjäljet joita tarjosin Akulle. Johan sai Akukin liikettä. Koko aamun kuin unessa ollut koira alkoi heräämään. Jänis lähtikin aivan läheltä. Se suuntasi suoraan samalle alueelle joka oli aivan täynnä jälkiä. Ajo loppuikin pian joten siirryin nuotiolle. Kohta tuli toinen koira luoksemme ja Akukin noin vartin päästä. Otimme koirat kiinni ja veimme autoon sulamaan. Akulla roikkui noin tuhatsata pientä jääpalloa karvoista, joten kun se oli salaa hypännyt etupenkille nukkumaan, oli takapuoli märkänä itse kullakin. Makkaran paiston jälkeen yritimme jänistä miesajolla. Ensimmäinen ajosta jänis pelastui sivulle, mutta toisessa ajossa Ruokosen Risto täräytti jäniksen joulupataan. Siinä ajossa oli varmaan kolme jänistä joten Tanin alueella pupuja riittää. Siellä ei kuulemma kenelläkään seuran jäsenellä ole ajokoiraa. Saalista saatiin, joten aluksi hullulta tuntunut reissu sai hienon lopun. Kaikilla oli hauskaa ja uusia jahtipäiviä jo mietittiin. Akukin alkaa olla vuoden iässä joten seuraavilla reissuilla pitäisi alkaa homman sujua. Nyt on joulurauha joten Akukin "saa" huilata. Itsellä on muutto edessä vuodenvaihteessa joten saa nähdä ehtiikö vielä tänä vuonna metsälle. Mutta heti vuoden alusta ainakin...

Vuosi 2001 alkaa olla takana. Näillä sivuja on luettu yli 2000 kertaa vuoden 2001 huhtikuun jälkeen. Kiitos siitä. Metsästysmieliset ovat näköjään kovia käyttämään myös nykyajan tekniikkaa. Vieraskirjasta löytyy 19 viestiä, näitä ja muita palautetta olen saanut lähes 50 kpl. Poikkeuksetta hyvin myönteisiä, onneksi. Nyt on edessä muutto uuteen asuntoon. Uusi nopea ADSL -internetyhteys on tilattu ja toivottu asennuksen tapahtuvan viikolla 1. Alustavasti lupasivat viikolle 3-4. Yhteyden puuttumisen takia sivuston päivityksessä on edessä lyhyt tauko. Jos pääsen palvelimelle muilta koneilta, uusia tarinoita ilmestyy lähes entiseen tahtiin. Tuosta vasemmalla olevasta linkkipalkin alaosasta on mahdollisuus liittyä postituslistalle. Näin saat sähköpostiisi viestin aina kun sivuille tulee jotain uutta. Osoitetta ei luovuteta mihinkään, eikä se näy muilla viestin saajilla. Muistakaa kirjoitella myös vieraskirjaan. Hyvää uutta vuotta kaikille ja antoisia metsästyshetkiä.